sekavia tarinoita maailmalta: Tervehdys Kuala Lumpurista

Terkut junasta, Senandung Langkawi on junan nimi. Just ylitettiin Thaimaa/Malesia raja. Juna kolkuttelee tasaista kyytiä eteenpäin. Tässä on kiva pötkötellä, katsella maisemia, kuunnella musaa ja voipa siinä samalla vielä ottaa pikku siivuja Filippiinien tuliais rommipullosta. Näin on hyvä lähestyä Kuala Lumpuria. Itseasiassa junassa on hauska matkustaa, olen aina pitänyt siitä. Kun ei ole kiire mihinkään, niin eihän tämän mukavampaa matkustustapaa olekaan. Äsken pysähdyttiin passintarkastuksiin. Malesian puolella laukkukin tutkittiin. Mulla oli tietty pussillinen kaffiiripuun lehtiä repussa. Kunnollinen tullihenkilö kaivoi pussukan esiin ja kyseli, että mitäs nämä on. Kerroin mitä ne on ja samalla huomasi ison kyltin, missä oli paljon mausteita mitä Malesiaan ei saa tuoda. Tietty kafiiripuun lehdet oli sillä listalla. Noh, tullivirkailija frouva kyseli, että kokkaanko, vai mihin tarkoitukseen kyseiset kasvit on. Siinä sit hetki keskusteltiin kokkaushommista ja vuoroesimiehen luvalla sain pitää mausteet mukana. Mä jätin ton isomman repun junaan, siellä oli iso laatikollinen samoja lehtiä. En oo vielä avannut reppua, onko se kollattu sillä aikaa kun oltiin passintarkastuksessa. Todennäköistä kyllä on, että Singaporessa ne viimeistään takavarikoidaan. Sinne kun ei saa viedä purkkaakaan kuin ihan pikku määrän. Jos noi kyseiset kafiiripuunlehdet on hengissä vielä Tikkurilassa, niin niistä ei voi tulla muuta kuin ensiluokkaista currykanaa.

Kulttuurin ja uskonnon muutos alkaa näkyä pikkuhiljaa. Ollaan just asemalla ja junaan tulee lisää porukkaa. Naisilla on huivit päässä. Muuten kyl ihan ystävällinen meininki täällä junassa. Tais tuolla päivävaunussa olla pari muutakin länkkäriä. Tässä makuuvaunussa ei ole muita. Tämä Hat Yai – Kuala Lumpur junalippu makuupaikalla maksoi noin 13 egeä. Suomessa sillä taitaa päästä stadista Järvenpäähän.

Toi mun Phuketista lähtö meni niin, että ajelin Phuketin kaupunkiin paikallis dösällä. Sit menin kyseleen bussiaikatauluja Hat Yaihin, Aamulla busseja ei mennyt, mutta siitä oli just lähdössä bussi, joten hyppäsin siihen. Eilen illalla oli perillä ja tänään sain sit nukkua ihan rauhassa. Toi Hat Yai oli 22 vuotta sitten varsin vastenmielinen pikku kaupunki. Nyt se oli kasvanut valtavasti eikä se ollut enään mitenkään epämiellyttävä. Tuossa provinssissa on tasaiseen tahtiin äärimuslimien tekemiä pommi-iskuja lähinnä poliiseja kohtaan. Ilmeisesti Hat Yaissa niitä ei ole ollut lähiaikoina, koska poliisit ja muutamia armeijan upseereita kaupungilla steputteli, eikä niillä ollut edes aseita mukana. Ehkä ihmiset ovat täällä oppineet elämään sovussa... Toivottavasti tuo iso karhukin rauhottuis Ukrainassa pikkuhiljaa.

Tulipas taas paljon tekstiä, eikä mitään asiaa. Noh, lukekoon ken jaksaa. Mä katselen maisemia, ennenkuin aurinko painuu mailleen. Aamulla Kuala Lumpur odottaa.

Kesis – vielä viikon

PS. Sen verran lisäystä täältä Kuala Lumpurista, että loppumatkakin meni hyvin. Heräsin kuuden aikaan siihen, kun konduktööri herätteli, että juna on pääteasemalla ja lähes kaikki muut oli jo poistuneet junasta. Mä olin ihan varma, että juna on tunnin tai pari myöhässä, mutta se tulikin perille etuajassa. VR:n kaverit vois käydä täällä katsomassa, miten tuollainen ihme tapahtuu...