Päivän kilsat 17.5.2017 89km yhteensä 2032km. Päivän reitti Monte Fumaiolo
Buongiorno täältä Riminiltä. Oon jo ollut täällä jo keskiviikko illasta, mutta edellisessä hotlassa eivät saaneet nettiä toimimaan sinä aikana. Päivittelen nyt sit paria viimeistä ajopäivää.
Keskiviikon etappi oli ihan erilainen kuin se aikaisempi Pescaran lähellä minkä näin viimeksi. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tuolta löytyy reitin profiili, siinä ei monta kilsaa ole tasaista. Aina kiivetään tai lasketaan alamäkeä. http://www.giroditalia.it/eng/stage/stage-11-2017/
Pescaran etapilla koko porukka oli muutaman minuutin sisään ohittanut sen paikan missä kisaa seurasin. Nyt kärjen ja jälkiporukan ero oli puolisen tuntia. Katselin kisaa pari sataa metriä ennen Monte Fumaiolon huippua. Siinä oli passeli 10% jyrkkää nousua. Käsittämättömän kovaa ne kärkimiehet sen ajoi silti. Loppujoukoissa ajelleet ns apukuskit ottivat rahallisesti ja keräilivät voimiaan seuraavaa päivää varten.
Reitin varrella oli tuhansia katsojia, suurin osa tulleet fillareilla. Kuten aavistelinkin, fillarilla ei ollut mitään ongelmaa ajaa alueelle, vaikka tiet oli suljettu liikenteeltä. Joskus 2-3 tuntia ennenkuin ajajat saapui meidän mestoille järkkärit sulki tien ja ilmoittivat, että sieltä huipulta, missä kaikki ravintolat oli, ei enään pääse fillarilla reitin varrelle. No siinähän ei mennyt kauan, kun poliisit tuli ilmoittamaan, että tottakai fillarilla pääsee, tämähän on pyöräilykisa. Kävin sit viemässä fillarin sopivaan paikkaan reitille ja sit takaisin huipulle odotteleen. Siihen paistoi aurinko ja oli paljon lämpimämpi, kuin siinä jyrkällä tien pätkällä. Vajaa tunti ennen kisaajien saapumista poliisi tuli terdelle ilmoittelemaan, että nyt olis sopiva aika siirtyä etapin varteen. Se huippu oli 1347m korkeuella. Onneks oli hyvä keli, sateella fiilis olis ollut toisenlainen.
Kisan jälkeen lähdin sit ajamaan Riminille. Siitä oli vajaa 70 kilsaa ja kello oli jo aika paljon. Ehdinkin perille just passelisti ennen auringon laskua. Alaspäin vuorelta tultiin melko vauhtia. Yhdessä tiukassa mutkassa edellä ajavasta porukasta yks kaveri oli vetänyt pitkäksi. Oli tietty vielä törmännyt kivikkoon ja siellä odotteli ambulanssia. Poliisit siinä olikin jo paikalla ja varmaan samaa porukkaa olevia fillaristeja. Eihän toi fillarilla ajaminen suljetulla reitilläkään ihan turvallista ole, joka vuosi noissa ammattilaistenkin kisoissa kuolee kuskeja kun suistuvat kovassa vauhdissa tieltä - elämä on..
Oli kyllä kaikenkaikkiaan huikea fiilis, kun ajeli Riminille kisan jälkeen. En aikaisemmin pitänyt itseäni fillarikisojen fanina, nyt olen kyllä. Mitä enemmän lajia tajuaa, sen mielenkiintoisemmaksi se muuttuu.
Noin 30 kilsaa ennen Riminiä joku maantiepyöräilijä tarjos peesiapua. Hullu tartuin siihen, sit mentiinkin seuraavat reilu 10 kilsaa reilu 30km/h ja reidet ihan hapoilla. Onneks kaveri kääntyi eri reitille ennen Riminiä. Jokatapauksessa tuli sellainen fiilis, että tämä pyöräilyosuus on varmaan saanut arvoisensa päätöksen. Riminillä salaattikulho, pizza ja puoli litraa punkkua meni hymyssä suin.
Tossa kuvia keskiviikolta. Mulla on pari videon pätkääkin, mutta näillä tiedonsiirtonopeuksilla ei pysty lataamaan niitä. Mukavaa viikonloppua kaikille.
Buongiorno täältä Riminiltä. Oon jo ollut täällä jo keskiviikko illasta, mutta edellisessä hotlassa eivät saaneet nettiä toimimaan sinä aikana. Päivittelen nyt sit paria viimeistä ajopäivää.
Keskiviikon etappi oli ihan erilainen kuin se aikaisempi Pescaran lähellä minkä näin viimeksi. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tuolta löytyy reitin profiili, siinä ei monta kilsaa ole tasaista. Aina kiivetään tai lasketaan alamäkeä. http://www.giroditalia.it/eng/stage/stage-11-2017/
Pescaran etapilla koko porukka oli muutaman minuutin sisään ohittanut sen paikan missä kisaa seurasin. Nyt kärjen ja jälkiporukan ero oli puolisen tuntia. Katselin kisaa pari sataa metriä ennen Monte Fumaiolon huippua. Siinä oli passeli 10% jyrkkää nousua. Käsittämättömän kovaa ne kärkimiehet sen ajoi silti. Loppujoukoissa ajelleet ns apukuskit ottivat rahallisesti ja keräilivät voimiaan seuraavaa päivää varten.
Reitin varrella oli tuhansia katsojia, suurin osa tulleet fillareilla. Kuten aavistelinkin, fillarilla ei ollut mitään ongelmaa ajaa alueelle, vaikka tiet oli suljettu liikenteeltä. Joskus 2-3 tuntia ennenkuin ajajat saapui meidän mestoille järkkärit sulki tien ja ilmoittivat, että sieltä huipulta, missä kaikki ravintolat oli, ei enään pääse fillarilla reitin varrelle. No siinähän ei mennyt kauan, kun poliisit tuli ilmoittamaan, että tottakai fillarilla pääsee, tämähän on pyöräilykisa. Kävin sit viemässä fillarin sopivaan paikkaan reitille ja sit takaisin huipulle odotteleen. Siihen paistoi aurinko ja oli paljon lämpimämpi, kuin siinä jyrkällä tien pätkällä. Vajaa tunti ennen kisaajien saapumista poliisi tuli terdelle ilmoittelemaan, että nyt olis sopiva aika siirtyä etapin varteen. Se huippu oli 1347m korkeuella. Onneks oli hyvä keli, sateella fiilis olis ollut toisenlainen.
Kisan jälkeen lähdin sit ajamaan Riminille. Siitä oli vajaa 70 kilsaa ja kello oli jo aika paljon. Ehdinkin perille just passelisti ennen auringon laskua. Alaspäin vuorelta tultiin melko vauhtia. Yhdessä tiukassa mutkassa edellä ajavasta porukasta yks kaveri oli vetänyt pitkäksi. Oli tietty vielä törmännyt kivikkoon ja siellä odotteli ambulanssia. Poliisit siinä olikin jo paikalla ja varmaan samaa porukkaa olevia fillaristeja. Eihän toi fillarilla ajaminen suljetulla reitilläkään ihan turvallista ole, joka vuosi noissa ammattilaistenkin kisoissa kuolee kuskeja kun suistuvat kovassa vauhdissa tieltä - elämä on..
Oli kyllä kaikenkaikkiaan huikea fiilis, kun ajeli Riminille kisan jälkeen. En aikaisemmin pitänyt itseäni fillarikisojen fanina, nyt olen kyllä. Mitä enemmän lajia tajuaa, sen mielenkiintoisemmaksi se muuttuu.
Noin 30 kilsaa ennen Riminiä joku maantiepyöräilijä tarjos peesiapua. Hullu tartuin siihen, sit mentiinkin seuraavat reilu 10 kilsaa reilu 30km/h ja reidet ihan hapoilla. Onneks kaveri kääntyi eri reitille ennen Riminiä. Jokatapauksessa tuli sellainen fiilis, että tämä pyöräilyosuus on varmaan saanut arvoisensa päätöksen. Riminillä salaattikulho, pizza ja puoli litraa punkkua meni hymyssä suin.
Tossa kuvia keskiviikolta. Mulla on pari videon pätkääkin, mutta näillä tiedonsiirtonopeuksilla ei pysty lataamaan niitä. Mukavaa viikonloppua kaikille.
 |
| Todella hyvää baanaa, suhteellisen jyrkkä pätkä, kisassa toi oli alamäkeä |
 |
| Marco Pantani ei unohdu, vaikka kuoli 2004 Riminissä kokaiinin yliannostukseen |
 |
| Monte Fumaiolon mäkikiripiste |
 |
| Siinä vanhempaa ja uudenpaa kalustoa. Vanhemmassa vaihteiden vaihdin vipu keskiön yläpuolella ikäänkuin vaihdekeppi |
 |
| Pitäähän etapilla olla oma punkku... |
 |
| Columbialaiset fanit odotti Nairo Quintanaa |
 |
| Tiimien etuautot keräs viime hetken tiedot ennen ajajia |
 |
| Kisan kärki lähestyy huippua |
