sekavia tarinoita maailmalta: Patong Beach, tämän reissun päätepysäkki

Viimeinen etappi: Patong 37 km (4264 km).

No niin, päivitetään kuulumisia täältä Patongilta näin pizzaperjantain kunniaksi. Maanantaina ajelin tänne. Ajelin melko fiilispohjalta ja nyt nyt kun katselee statistiikkaa, niin tälle legille tuli suhteellisesti selvästi kovimmat nousumetrit koko reissulla. 501m vertikaalia nousua 37 kilsan matkalle. Osa nousuista oli älyttömän jyrkkiä. Onneks vaihdoin sellaiset välitykset, että niillä pystyy kiipeämään. Mulla on edessä pienin ratas 30 piikkinen ja takana 40 piikkinen. Yhdessä paikassa tie oli kuitenkin niin jyrkkää, että vaikka ajoin satulasta, niin takarengas suti asfaltilla. Mulla on sentään laukuissa vähintään 15 kg painoa, joten luulis takarenkaassa olevan pitoa. Ihan kiva reitti se jokatapauksessa oli. Tämä alue sinällään ei houkuttele lähtemään päivälenkille. Turistit ajelee skoottereilla ihan hiton kovaa ja monilla ei ole liikennesäännöistä sen kummemmin kuin skootterin hallinasta juuri käsitystä. Täällä on aika reilusti noita davaritzeja ja arabeja. Venäjältä tuli päivittän noin 10 lentoa Phuketin kentälle. Olis mielenkiintoista tietää moniko näistä jättää käyttämättä paluulentonsa. Bangkok Postin uutissyöttöjen mukaan, kun olivat davarizeja haastatelleet, moni ei aikonut ihan heti palata. Tuossa Patongin piitsillä liehuu aika iso Ukrainan lippu, vois ajatella, että se saattaa joitakuita harmittaa...

Olin viimeksi Patongilla 2016, nyt täällä on ehkä jonkin verran vähemmän porukkaa, vaikka kyllä sitä täällä silti on. Jotain erittäin positiivisia juttuja oon tuossa päivien aikana havainnoinut. Ensimmäinen on se, että täällä on todella siistiä. Piitsillä ei ole roskia oikein missään vaiheessa. Tuossa kun oon aamuisin juossut tai kävellyt piitsillä, siellä on ollut jengiä haravalla rapsuttelemassa levää piitsiltä mikä on nousuveden aikana sinne tullut. Kaikki pullot ja roskat kerätään viimeistään aamulla ja piitsi on on todella siisti. Kontrastina tulee mieleen Nai Yang piitsi kentokentän kupeessa mikä on virallisesti luonnonpuisto sisäänpääsymaksuineen. Siellä kukaan ei huolehtinut paikan siisteydestä. Se olikin melko törkeässä kunnossa, kun porukka jättää roskat piitsille. Luulis, että sillä 5,5€ pääsymaksulla vois palkata muutaman kaverin huolehtimaan piitsistä. Patongilla on kymmeniä henkilöitä putsaamassa paikkoja. Toki roskien siivoaminen on jokaisen vastuulla, mutta näin se vaan ei toimi. Mäkin kannoin joka päivä Nai Yangin piitsiltä poistuessa ison kassillisen roskia, mut niitä vaan oli siellä liikaa. Noh se siitä. Se mikä Thaimaassa on myös muuttunut, niin täällä ei ole enään krääsän kaupustelijoita piitsillä, samoin ne kaikenmaailman kioskit on häädetty pois. Tämä on ollut kaikilla piitseillä eikä huono homma ollenkaan. Kyllä täällä silti janonsa saa sammutettua eikä nälkää tarvitse nähdä.

Pari päivää sitten aloitin juoksukauden täällä. On kyllä ihan parhautta juosta avojaloin tuollaisella piitsillä laskuveden aikaan aamulla. Muutamaan kertaan tuli mieleen, että tämähän on jopa hauskempaa kuin leirin ympäti kävely/juoksu Jubassa... Tsemiä vaan sinne, ketkä sitä rinkiä vielä kiertää.

Tänään olin piitsillä katselemassa auringonlaskua ja paikalliset purki siinä parkkiksella Ara papukaijoja autosta. Mietin vaan, että mikähän turistihomma tämä oikein on. Ara ei nopealla nettiselaamisella ole tämän alueen lintuja, vaan ne oli tuotu Etelä Amerikasta. Pessimistinen asenteeni muttui, kun kaverit roudas telineet 10:lle Aralle siihen piitsille. Siitä ne pyrähti pareittain tai ryhminä lentoon, lentelivät aikansa ja palasivat takaisin telineelle. Olin havaitsevinani lintujen riemunkiljahduksista, että oli mieluisaa puuhaa. Ne lenteli pitkiä lenkkejä ja tulivat takaisin. Luulisin, että mikäli niillä oli himassa huonot olot, eivät ehkä olis palanneet. Mäkin kävin muutaman kuvan linnuista ottamassa, eikä siinä kerätty mitään rahaa. Ilmeisesti niitä vaan esiteltiin turisteille ja linnut saivat samalla ulkoilla. Jäi tosi hyvä fiilis, kun on nähnyt kaikenmaailman luontoon kuuluvia eläimiä kytkettynä ja niillä koitetaan yritetään tehdä rahaa esittelemällä niitä turisteille.

Eipä täältä tämän kummempia. Jatkan lomailua, ens viikolla yhdestä pyöräliikkeestä pitäis tulla fillarilaatikko mulle. Fillari odottelee tuossa hotlan sisäpihalla laatikkoon pääsyä. Nyt sit shoppaillaan hirmu määrä mausteita ja sen sellaista tarpeellista. Himassa onkin currytahnat ihan finaalissa. Uuteen matkamökkiin olen suunnitellut aurinkosähköjärjestelmää. Kovin yksityiskohtaista suunnittelua ei vielä voi tehdä, kun ei ole edes nähnyt sit autoa muuten kuin kuvissa.

Katsotaan, jos ens viikolla vielä tekisin jonkinlaisen yhteenvedon tästä 3 kuukauden reissusta ja fiiliksistä. Paluu himaan olis 6.3 ja joku siellä on tietty rikkonut polaaripyörteen, että pitää vielä kaivaa villahousut esille kun tulee himaan...

Oikein hyvää pizzaperjantaita kaikille 🙏