sen nimistä sarjaa katselin netin kautta muutama kuukausi sitten. Sehän oli tehty suomalaisten elämästä täällä Phuketissa, hieman samalla idealla, kuin se Fuengirola. Paratiisissa kun en ole käynyt, niin en tiedä onko tämä sellainen. Paljon täällä on jengiä, yllättävän paljon venäläisiä. Ovat näköjään löytäneet tän mestan. Tosin voi olla, että ne on keskittyneet tähän Patongin rannalle, missä mäkin olen. Tavallaan toi Kosovossa asuminen tekee matkustamisesta tai oikeastaan kohteen vallinnasta suht helppoa. Kunhan vaan lähtee sieltä pois, niin aina tuntee olevansa lomalla. Vaikkakin täällä on paljon jengiä ja tunnelma ajoittain kuin Kanarialla, mutta kyllä täältä löytyy ripaus sitä Thaimaata, mihin ihastuin jo eka reissulla 21 vuotta sitten. Lämpö, kaikki hajut, äänet, ne muistuttaa siitä, että oon Thaimaassa. Välillä ne hajut tulvahtaa asfaltin alta viemäristä, eivätkä ole miellyttäviä, mutta vastaavasti sitten kaikki katukeittiöiden mahtavat tuoksut ja se tekemisen meininki. Joskus 10 vuotta sitten suunniteltiin duunikaverin kanssa ravintola perustamista Thaimaahan. Ihan pikkuinen mesta johonkin rannalle ja kokkailu Keith Floyd tyyppisesti suht rennohkosti. No nyt kun kaveri on perheellinen ja kohta korkeakoulututkinto taskussa, niin pitää varmaan varasuunnitelmana varmaan hankkia sellainen mopon päälle rakennettu siirrettävä yhdenmiehen keittiö. Tuopille on kyllä ikkunapöytä aina varattu kun tuut vierailulle.
Tänään just mietin, että miten älytön toi meidän syteemi Suomessa on. Ihmisten oletetaan tekevän samaa duunia kymmeniä vuosia ja tulevaisuudessa vielä pidempään. Tämä tietty ei koske kaikkia, koska toisilta menee duuni alta ja joutuvat tekemään uusia ratkaisuja. Mutta meidän virkamiesten oletetaan tekevän samaa duunia 45 vuotta. Onneks kuitenkin on olemassa vaihtoehtoja.
No jopas on taas tylsää filosofointia.
Palataan ajassa taaksepäin, kun olis siellä tiikeritemppelissä. Se oli monella tapaa todella mahtava fiilis. Ne olivat parissa vuodessa rakentaneet tiikereille sinne lisää tiloja. En ole eläinlääkäri, mutta ne raitakissat näytti hyvävoimaisilta. Seurailin niiden ulkoilutusta ja "pelihetkeä". Se oli kivaa katseltavaa, kun isot kissat kirmas kahluualtaassa yrittäen napata kepin nokassa heiluteltavia palloja kiinni. Tuli hyvä fiilis. Olin lukenut ennen reissua kovia kommentteja kuinka huonosti tiikereitä siellä kohdellaan. Juttelin yhden eteläafrikkalaisen kaverin kans tiikeripentu vierailun yhteydessä. Hän oli vapaaehtoistyössä siellä, opiskeli eläinlääkäriksi. Kyll mulla tuli fiilis, että ne kissat on hyvissä käsissä. Koko vierailun kliimaksi oli tietty kun pääsin niiden pentujen kans kirmaileen. Meitä oli 5 tyyppiä ja 3 kpl 5:n viikon ikäistä pentua. Jokainen pääsi syöttämään pentua tuttipullolla. Siinä vajaa tunti kirmailtiin niiden pentujen kanssa, Oli kyllä kissaihmiselle aivan mieletön kokemus. Noh, nyt tästä tarinasta tulee taas niin pitkä ettei kukaan niitä jaksa lukea. Kellokin on jo 22, joten taidanpa pistää koneen kiinni ja kadota Patongin yöhön. Latasin tohon yhden diaesityksen lähinnä Bangkokista ja Damnoen Saduakin markkinoilta, katselkaa ketä kiinnostaa.
Mukavaa viikonloppua - kesis
