No niin, taas Kathmandussa. Paluumatka Pokharasta oli leppoisa, sain hyvän paikan bussista ja kun oli paljon liikennettä, niin ajonopeus oli todella rauhallinen. Toki aina kun tuolta laaksosta kiivetään ylöspäin, tällä bussikalustolla meno on rauhallista. Pokharan bussiasemalla oli aamulla ihan mielettömät maisemat. Sen suhteen paras bussiasema, missä oon vieraillut.
Päästyäni Kathmanduun, kävin hakemassa flunssan karkoittajaa. Khukri rommi toimi erittäin hyvin masala teen kanssa.
 |
| Ihan vaan lääkkeeks |
Nyt pari päivää valmisteltu vaellusta. Just tulin Kumarin konttorilta ja maksoin systeemit pois. Kumar oli tinkinyt kiipeilyosuudesta 150 taalaa alennusta, kertoi, että se on ihan normisetti, kun kahdella firmalla on yhteisiä asiakkaita. Eilen tapasin oppaani, Dil Kumarin. Siinä tuli taas hieman muutoksia, kun Dil kertoi, että ei voi kävellä mun kanssa kuin Luklaan saakka, eli 7 ekaa päivää. Hänen isänsä on ilmeisesti huonossa kunnossa ja Dil jää huolehtimaan isästään. Luklasta eteenpäin patikoin Dilin pikkuveljen kanssa. Noh, siinä ei pitäis olla sen kummempaa ongelmaa. Käytiin läpi mitä kamoja tarvitaan mukaan ja päädyttiin siihen, että otetaan jääraudat varmuudeksi mukaan, Toi mun vaellusreissu on varsinainen buffet kattaus. Siihen on tungettu lähes kaikki mahdollinen mitä tuolla Everestin alueella on tarjottavanaan. Erittäin pitkä vaellus, alkaen Jiristä, 3 alueen korkeinta solaa (kaikki yli 5 km korkeita, niitä varten jääraudat, jos polku on jäässä) Everest Base Camp, Kala Pattar (koko alueen kuuluisin näköalapaikka). Eikä tässä vielä kaikki, vaan lopuks yritetään kiivetä Imja Tse, sanois paikallinen markkinamies mainostaessaan tätä reissua. Tulee olemaan fyysisesti todella raskas.
Reidet aukaistaan jo tuossa Jiri - Lukla osuudella, joka tulee olemaan profiililtaan melkoista vuoristorataa, tuossa havainnekuva:
Luklan jälkeen reitti tasoittuu ja muuttuu suht jatkuvaksi nousuksi. Toki nuo 3 korkeata solaa; Renjo La, Cho La ja Kongma La, jokainen päivä niistä tulee olemaan 8-10 tunnin mittaisia. Ja kaikissa lähes 1,5 kilometrin vertikaali nousu. Mielnkiintoista nähdä miten tossu nousee. Mun repussa on painoa noin 11-12 kg.
Tällä hetkellä kun pöjötän sängyllä, hörpin masala teetä ja kirjoittelen tätä, ulkona satelee hissukseen vettä. Nyt on luvattu pariksi päiväksi sadetta. Tietää sitä, että täältä ei lennä yhtään konetta Luklaan ja parin päivän myöhästyminen aiheuttaa todella monille hankaluuksia vaellusaikataulujen suhteen. Onneks mulla on aikaa ja keskiviikko aamuna bussit ajaa, satoi tai paistoi.
Julkaisen vielä huomenna tuon vaellusohjelman ja reitin varrella jotain kuvia mitä otin edellisellä reissulla.Kamat alkaa olla kasassa, vielä vaellusluvat puuttuu ja suklaata pitää käydä ostamassa. Perinteiset Dracula salmiakit on tuotu Suomesta, niillä on saatu lisäpotkua monella reissulla aikaisemminkin.
 |
| Inventaario ennen pakkausta |
 |
| Oma aurinkovoimalaitos pitää olla mukana |
Luklan jälkeen reitti tasoittuu ja muuttuu suht jatkuvaksi nousuksi. Toki nuo 3 korkeata solaa; Renjo La, Cho La ja Kongma La, jokainen päivä niistä tulee olemaan 8-10 tunnin mittaisia. Ja kaikissa lähes 1,5 kilometrin vertikaali nousu. Mielnkiintoista nähdä miten tossu nousee. Mun repussa on painoa noin 11-12 kg.