On aika siirty eteenpäin. Huomis aamuna pääsen taas nautiskelemaan vähintään 8 tunnin bussimatkasta Kathmanduun. Oon säätänyt tuota vaellus suunnitelmaa useampaan otteeseen ja näillä näkymin 15.10 matkustellaan Kathmandusta jälleen koko päivä bussilla kohti Jiriä. Alun perin oli tarkoitus mennä bussilla vielä seuraavaan kylään, mutta se tie on niin järkyttävä, että parempi vaan kävellä polkua pitkin. Samoin lisäsin vielä yhden vara/huilipäivän aikatauluun, niin on hieman enemmän liikkumavaraa. Kathmandussa on 3 päivää aikaa pistää kaikki lupa-asian kondikseen ja tehdä tarvittavia hankintoja. Mun opas/kantaja Dil pitäis kans saapua sinne tuolta maaseudulta, missä hän oli viettämässä Dashain festivaalia sukunsa kanssa.
Tää Pokharan reissu menikin lähinnä ihmetellessä. Sen verran rapsakka flunssa ollut, että ei viitsinyt kävelyä kummempaa harrastaa. Kävin äsken ostamassa Marphan kylässä tehtyä omppu brändiä. Täytyy hörppiä sitä teen kanssa, jos se vaikka auttais. Tuollaisenaan se maistui aivan järkyttävältä. Marpha on tuolla Annapurnan alueella pikku kylä, joka on erittäin kuuluisa aprikooseistaan.
Tämä Pokharan kaupunki on kasvanut ihan tolkuttomasti vuodesta 1996, kun olin täällä eka kerran. Eipä täältä enään tunnista tuttuja paikkoja, toi järvi on kyllä samalla paikalla kuin ennenkin.
Kovaa kyytiä muuttuu myös kulttuuri näissä kaupungeissa. Monet nuoret muistuttavat pukeutumiseltaan kovin paljon länsimaisia nuoria, mitä näkyy telpissä ja netissä. Päivittäin näkee sukupolvien yhteentörmäyksiä, kun paikalliset nuoret tytöt kävelevät kylillä sortseissa tai lyhyessä hameessa. Varsinkin vanhemmat paikalliset naiset luovat todella paheksuvia katseita heidän suuntaansa. Täällä naiset ja tytöt ovat perinteisesti pukeutuneet sari hameeseen, joka paljastaa ainoastaan käsivarret, kasvot ja pään. Ilmiselvästi tuota muutosta ei pysäytä mikään ja paluuta entiseen ei enään ole. Maalla, missä nettiä ja edes telppiä ei välttämättä ole, muutos on tietty vielä vuosien päässä. Varmaan tuo tilanne aiheuttaa melkoisia ristiriitoja perheissä. Ennen täällä varoteltiin länsimaalaisia naisia, että pitää pukeutua paikallisia kunnioittaen, kaupungissa tuollaisiin huomautuksiin ei ole mitään tarvetta. Ehkä hihaton paita tai oikein lyhyet sortsit voivat edelleen aiheuttaa halveksivia katseita tuolla maaseudulla.
Latailin jo tuohon blogin sivuun karttoja, missä tulen patikoimaan. Patikoinnin aikana päivityksiä ei ole tulossa, paitsi ehkä Namche Bazaarista, missä ilmeisesti on nettiyhteys. Jos näin on, niin jotain tarinaa voin sieltä pistää. Kuvia ei varmaan saa hitailla yhteyksillä mihinkään. Laitan vielä ennen vaellusta lisää infoa mihin olen suuntaamassa.
Kyseistä Everest oluesta limited edition Nima Gombu Sherpan kunniaksi, joka on huiputtanut Everestin 12 kertaa. Perheessä on 7 veljestä, jotka kaikki ovat hyös huiputtaneet Everestin Kyllä sillä oman oluen jo ansaitsee, jos kerran Linda Lampeniuksellakin oli nimikko siiderinsä, tietty en sinällään väheksy kyykkyviulistin saavutuksia.
Tää Pokharan reissu menikin lähinnä ihmetellessä. Sen verran rapsakka flunssa ollut, että ei viitsinyt kävelyä kummempaa harrastaa. Kävin äsken ostamassa Marphan kylässä tehtyä omppu brändiä. Täytyy hörppiä sitä teen kanssa, jos se vaikka auttais. Tuollaisenaan se maistui aivan järkyttävältä. Marpha on tuolla Annapurnan alueella pikku kylä, joka on erittäin kuuluisa aprikooseistaan.
Tämä Pokharan kaupunki on kasvanut ihan tolkuttomasti vuodesta 1996, kun olin täällä eka kerran. Eipä täältä enään tunnista tuttuja paikkoja, toi järvi on kyllä samalla paikalla kuin ennenkin.
Kovaa kyytiä muuttuu myös kulttuuri näissä kaupungeissa. Monet nuoret muistuttavat pukeutumiseltaan kovin paljon länsimaisia nuoria, mitä näkyy telpissä ja netissä. Päivittäin näkee sukupolvien yhteentörmäyksiä, kun paikalliset nuoret tytöt kävelevät kylillä sortseissa tai lyhyessä hameessa. Varsinkin vanhemmat paikalliset naiset luovat todella paheksuvia katseita heidän suuntaansa. Täällä naiset ja tytöt ovat perinteisesti pukeutuneet sari hameeseen, joka paljastaa ainoastaan käsivarret, kasvot ja pään. Ilmiselvästi tuota muutosta ei pysäytä mikään ja paluuta entiseen ei enään ole. Maalla, missä nettiä ja edes telppiä ei välttämättä ole, muutos on tietty vielä vuosien päässä. Varmaan tuo tilanne aiheuttaa melkoisia ristiriitoja perheissä. Ennen täällä varoteltiin länsimaalaisia naisia, että pitää pukeutua paikallisia kunnioittaen, kaupungissa tuollaisiin huomautuksiin ei ole mitään tarvetta. Ehkä hihaton paita tai oikein lyhyet sortsit voivat edelleen aiheuttaa halveksivia katseita tuolla maaseudulla.
Latailin jo tuohon blogin sivuun karttoja, missä tulen patikoimaan. Patikoinnin aikana päivityksiä ei ole tulossa, paitsi ehkä Namche Bazaarista, missä ilmeisesti on nettiyhteys. Jos näin on, niin jotain tarinaa voin sieltä pistää. Kuvia ei varmaan saa hitailla yhteyksillä mihinkään. Laitan vielä ennen vaellusta lisää infoa mihin olen suuntaamassa.
 |
| Lännen tyttöjen ja nepalilaisten naisten kohtaaminjen |
Kyseistä Everest oluesta limited edition Nima Gombu Sherpan kunniaksi, joka on huiputtanut Everestin 12 kertaa. Perheessä on 7 veljestä, jotka kaikki ovat hyös huiputtaneet Everestin Kyllä sillä oman oluen jo ansaitsee, jos kerran Linda Lampeniuksellakin oli nimikko siiderinsä, tietty en sinällään väheksy kyykkyviulistin saavutuksia.
 |
| Jos ei flunssa tokene tuolla, niin seuraavaks kokeillaan Khukri rommia |
