Reissu on mennyt tosiaan ilman ongelmia tähän asti. Kelitkin ovat olleet suosiolliset, muutamana iltana on satanut, mutta ollaan ehditty majataloon suojaan. Ekat 3 päivää oli tiukkaa rypistystä, reitti oli ihan vuoristorataa. Nousukilometrejä onkin takana reilusti Mt Everestin korkeuden verran. Pari päivää sitten Dil Kumar hyppäs sivuun ja hänen nuorempi broidi kantaa mun toista reppua. Yllättävän hitaasti se kyl kävelee. Kaveri kuitenkin kantaa työkseen 3 kertaa painavampia kuormia. Tänään mä hieman testasin miten tossu nousee tossa 600 m vertikaalissa nousussa. Ihan hyvin kyllä kulki, noin tunnissa homma oli paketissa. Odottelin tuota Mekin saapumista tunnin verran. Kovasti tuo puhisi, että kova vauhti. Mä oon kyllä sanonut sille monta kertaa, että kävelee ihan omaa tahtia. Nyt on noi pitkät siirtymät tehty pois lukien 3 korkeaa solaa ja lopuks huiputuspäivä Imja Tselle. Muuten päivät tulee olemaan aika lyhyitä ja totutetaan kroppaa tänne ohueen ilmaa. Pakkasta ei oo vielä ollut, mut tästä eteenpäin yöllä on, jos taivas on kirkas. Yritin matkalla lähetellä muutaman tekstarinkin, mutta ei täällä pääse kunnolla verkkoon kun ei oo paikallista liittymää. Hyvin mahdollista, että seuraava päivitys tulee vasta Kathmandusta. Paluumatkalla Namchessa pysähdytään korkeintaan kahville. Pitäkää peukkuja seuraavan täyden kuun aikaan. Jos kaikki menee hyvin, 7-8.11 välisenä yönä lähdetään tepastelemaan kohti Imja Tsen huippua. khumbun kesis
