sekavia tarinoita maailmalta: Good Bye Pai

19.11.2023 reitti Pai 129 km (yhteensä 1191km). Eilisestä ajopäivästä on hieman kaksijakoiset fiilikset. noin 80% kiipeämisestä oli ihan leppoisaa joskin hyvin hidasta. Viimeisen nousun loppupuolella polvia alkoi vihloa oikein huolella, mutta eipä siinä mitään ollut tehtävissä, kun polkea vaan eteenpäin. Tulihan se viimeinen huippu jossain vaiheessa vastaan ja sen jälkeen olikin lähinnä alamäkeä tänne Paihin asti. Garmin rupes temppuilemaan jo alkumatkasta ja ohjasi mut pois reitiltä. Jossain vaiheessa päädyin omakotitalon pihaan, mistä johti polku eteenpäin ja Garmin oli sitä mieltä, että sinne vaan. Talon isäntä, tais olla svedu aksentista päätellen, kertoi, että ei suosittele jatkamaan polkua, koska sitä ei voi edes kävellä. Noh, sit vaan puhelin käteen ja navigoimaan hieman isommille reiteille. Siinä varmaan tuhraantui tunti ja noin kympin sakkokierros, mutta minkäs teet. En tiedä, olisko siellä ollut satelliittien häirintää vai oliko alue vaan niin syrjässä, että Garmin ei löytänyt riittävää määrää satelliitteja kunnolliseen navigointiin. Garminin tilastojen mukaan kiipesin eilen just vajaa 2 km vertikaalia ja reittisuunnitelman mukaan olis pitänyt olla 2,2 km ja vielä kun se mun ylimääräinen lenkki ei ollut mitään tasaista, niin sekin tukee epätarkkaa navigointia. Ajoaika oli 8 tuntia 18 min eli pituutta päivälle tuli. Olin joskus puoli viiden aikaan majoituksessa. Ne motivointioluet jotka olin itseni kassa sopinut viimeisessä nousussa, tulivat kyllä tarpeeseen.

Pai vaikuttaa sinällään ihan kivalta paikalta, mutta toki se hieman riippuu mistä päin asiaa katselee. Noin 20 m päässä mun patiolta virtaa Pai joki, ja maisema on oikein mukava ja tunnelma seesteinen. Kun kävelee tuota bamburiippusiltaa joen toiselle puolelle, niin tilanne hieman muuttuu. Siinä muutama katu muutetaan iltaisin kävelykaduiksi ja ainakin eilen siellä oli jengiä ihan sikana. Ihan junnu porukkaa lompsi bisset kädessä ympäriinsä ihan kuin Patong Beachilla Phuketissa konsanaan. Jopa siellä on enemmän tilaa liikkua kuin mitä täällä on. Tänään päivällä kävin kävelemässä uudemman kerran siellä ja silloin oli hieman hiljaisempaa. Eilinen näkymä aiheutti kuitenkin sen, että päätin haeskella hieman lisää tietoa Ban Rak Thaista, minne olin huomenna suunnitellut suuntaavani. Todella monet arviot oli just sitä mitä ajattelinkin, eli aikoinaan kiva pikku kylä, josta nyt oli rakennettu turistien Disneyland. Siinä vaiheessa tuli muutos suunnitelmiin. Nyt ajatuksena olis ajaa huomenna suoraan Mae Hong Sonin kylään. Sitä on monet kehuneet vähemmän turismin pilaamana paikkana kuin tätä Pain kylää. Reitti sinne on hieman lyhyempi kuin eilinen veto, mutta vastaavasti kiivettävää hieman enemmän. 107km/2,6 km vertikaalia. Kyllä kai nyt yhdellä huilipäivällä jalat on huomis aamuna ihan priima kunnossa... Jossain vaiheessa kiipeämistä tuli sellainen mieleen, että ehkä ei ole Suomessa tarpeen lähteä rasitus ekg:ta polkemaan ihan heti. Sen verran pitkäkestoista oli nousu. Taluttamaan en kyllä joutunut, vaikka kyllä siinä reilusti yli 10% jyrkkyyksiä oli tarjolla. Vaihteiston 46/30 edessä ja 11/40 takana riitti, että kukkakeppijaloilla jaksoi kampea pyörittää. Ketjut on taas rasvattu huomista varten. Startti on taas auringon noustessa. Eilen lähdin liikkeelle jo pimeän aikaan, pistin vaan taakse punaisen vilkkuvalon. Chiang Maissa on hyvät katuvalot, joten etulamppua ei tarvinnut. Mae Hong Sonissa olen ainakin pari yötä, mahdollisesti kolmekin. Pitää siellä sit päättää, kumpaa reittiä ajan loppumatkan. Siinäpä nuo isoimmat tapahtumat täältä. Loppuun muutama näpsy matkan varrelta ja täältä Paista.