sekavia tarinoita maailmalta: Mae Hong Son

21.11.2023 reitti Mae Hong Son 106 km (yhteensä 1297km). Päivän legi on yksi raskaimpia yhden päivän treenejä mitä oon koskaan tehnyt. Kyllä tuo 2,8 km vertikaalia nousua syö miestä. Aamu alkoi reippaasti, kun heti kiipesin reiluun 1400 metriin. Se kuitenkin meni vielä ihan kohtuudella. Vaikka siinä oli 900 m vertikaalia, niin jalat oli vielä suht tuoreet ja keli oli mukavan viileä. Huipulla join ekat ahkeruuskahvit. Nuori ranskalainen jantteri tuli selittämään, kuinka raskasta oli ajaa skootterilla ylös. Totesin vaan kaverille, että ei se kevyttä ollut fillarillakaan. Sälli meinas pyörtyä. Tais olla niin dramaattinen kokemus, että vaati varmaan muutaman kannabis sätkän ennenkuin pystyi jatkamaan matkaa. Eihän tuossa niin paljon enempää kiivettävää ollut kuin ekalla legillä, mutta mäet oli paljon jyrkempiä. Välillä fillari pysähtyi kuin seinään. Siinä kun hinkkasi pienimmällä vaihteella muutaman tunnin yhteen menoon ja tuntui, että pyörä ei liiku mihinkään. Tajusin kyllä, että on vaan pakko välillä pysähtyä, muuten loppuu jalat. Oli vaan vaikea löytää sen verran tasaista paikkaa, että siitä pääsi huilin jälkeen myös liikkeelle. Viimeisessä mäessä kävi pari kertaa mielessä, että kohta ei auta muu kuin taluttaa, kun kekkakeppijalat oli ihan loppu. Vaikka suorituskyky on rajallinen niin sen verran sitkeyttä kuitenkin löytyi, että ajaen tultiin kaikki mäet ylös asti. Kävi siinä jo ajon aikana mielessä, että palautuminen Paissa ei mennyt ihan lankulle. Nyt on otettava käyttöön nuo Luke Hradeckyn palautusjuoma oluet ja kuten Sinuhe totesi "mittansa täytenä"... Tänään kävin pitkän arpomisen jälkeen hieronnassa. Muistan kyllä edelleen sen järkyttävän kivun kun parin mäkipäivän jälkeen jokunen vuosi sitten menin Chiang Maissa hierontaan. Nyt jalat ei sentään olleet kosketusarat ja varuiksi en maininnut mitään kovasta hieronnasta. Kyllä siinä silti tuskanhiki puski päälle kun frouva painoi kyynärpäällä reisiluun vierestä oikein huolella. Kyllä siitä jotain vaikutusta oli, koska käveleminen hieronnan jälkeen oli todella vaikeaa. Ehkä se kääntyy vielä voitoksi. Katselin just noita vähäisiä kuvia mitä ajomatkan aikana otin. Vaikka täällä on huikeat korkeuserot, joka yleensä tarkoittaa hienoja maisemia. Täällä tilanne on toisenlainen. Viidakko valtaa tilan heti jos sellaista on tarjolla, joten yleensä noissa nousuissa ei ole mitään näkymiä. Jos sinne nyppylän huipulle on tehty ravintolaa ja sen sellaista, niin yleensä sinne on raivattu jonkinlainen näköalatasanne. Toisaalta hienoa havaita, että täällä luonto ottaa omansa hyvin nopeasti, kun ihminen luovuttaa. Näinhän se muuallakin käy, se vaan vie enemmän aikaa. Mä oon keräilen voimiani täällä vielä muutaman päivän, tämä paikka on huomattavasti enemmän mun makuun kuin Pai. En ole toistaiseksi nähnyt kylillä yhtään länkkäriä marihuana sätkä toisessa kädessä ja bisse toisessa... Loppuun muutama kuva viime päiviltä.