Eilen ajelin bussilla tänne Hikkaduwaan. Tämä on kai Sri Lankan suosituin rantalomakohde. Nyt täällä on edelleen hiljaista, sesonki on vasta aluillaan. Ihan mukavan oloinen mesta, en kyllä tulis tänne sesonkina, mutta nyt täällä on sopivan vähän porukkaa. Majatalojen hinnatkin on varmaan kolmasosan siitä, mitä sesonkina. Varasin majoituksen Booking.comin kautta. Sit kun eilen lompsin tänne, niin majatalon omistaja tuli jutteleen suomea mulle. Hän on alunperin sri lankalainen, mutta asunut Suomessa yli 20 vuotta. Talveks tulee tänne pyörittään bisneksiä. Kaveri kiertää kesäisin Suomessa markkinoita ja myy Happy Tuna leluja. Ilmeisesti bisnekset menee kohtalaisesti, hänellä on täällä 7 kalastusalusta ja useampia kiinteistöjä.
Eilen kun lompsin tuolla piitsillä, näin kilpikonnia. Ei siis mitään ihan pieniä vaan merikilpikonnia. Niitä oli 4 jantteria, suurin painoi 120 kg. Paikallinen sälli ruokki niitä merilevällä, joten ne tuli iltasella hakemaan safkat rannasta. Näin myös yhden konnan uiskentelevan Gallen rannikolla, kun istuin iltabisukalla. Aika vaikuttava otus kertakaikkiaan. Suhteellisen pieni pää näyttää lähinnä huivttavalta isoon kilpeen verrattuna. Onneks noita suojellaan nykyään, eikä enään tapeta keittoa varten.
Auringon lasku typistyi lähinnä pilvien kuvaamiseen, mutta ihan kivaa väriloistoa siitä sai.
Täällä toi piitsi ei ole valkoista, vaan kullanruskeaa. Hiekka on kyllä erittäin hienoa ja mukava kävellä. Kova aallokko ja rakennusbuubi ovet verottaneet piitsin määrää ja monin paikoin se onkin kadonnut lähes kokonaan.
Aamupalla katselin, kun viereisen talon katolle kömpi pari hieman isompaa "gekkoa". Vaikuttaa, että eläinpuolella täällä kaikki on melko isoa..
Ajattelin kävellä tänään muutaman kilsan tuonne pohjoiseen. Siellä pitäis olla muistomerkki, kun tsunami iski 10 vuotta sitten junaan ja heitteli sen kiskoilta. Siinä kuoli noin 2000 ihmistä. Sri Lankassa kuoli tsunamissa Indonesian jälkeen toiseksi eniten ihmisiä, vaikka jäikin ainakin suomalaisessa mediassa hieman vähemmälle huomiolle. Toki sen ymmärtää, kun Thaimaassa kuoli niin paljon suomalaisia.
Eilen kun lompsin tuolla piitsillä, näin kilpikonnia. Ei siis mitään ihan pieniä vaan merikilpikonnia. Niitä oli 4 jantteria, suurin painoi 120 kg. Paikallinen sälli ruokki niitä merilevällä, joten ne tuli iltasella hakemaan safkat rannasta. Näin myös yhden konnan uiskentelevan Gallen rannikolla, kun istuin iltabisukalla. Aika vaikuttava otus kertakaikkiaan. Suhteellisen pieni pää näyttää lähinnä huivttavalta isoon kilpeen verrattuna. Onneks noita suojellaan nykyään, eikä enään tapeta keittoa varten.
Auringon lasku typistyi lähinnä pilvien kuvaamiseen, mutta ihan kivaa väriloistoa siitä sai.
Täällä toi piitsi ei ole valkoista, vaan kullanruskeaa. Hiekka on kyllä erittäin hienoa ja mukava kävellä. Kova aallokko ja rakennusbuubi ovet verottaneet piitsin määrää ja monin paikoin se onkin kadonnut lähes kokonaan.
Aamupalla katselin, kun viereisen talon katolle kömpi pari hieman isompaa "gekkoa". Vaikuttaa, että eläinpuolella täällä kaikki on melko isoa..
Ajattelin kävellä tänään muutaman kilsan tuonne pohjoiseen. Siellä pitäis olla muistomerkki, kun tsunami iski 10 vuotta sitten junaan ja heitteli sen kiskoilta. Siinä kuoli noin 2000 ihmistä. Sri Lankassa kuoli tsunamissa Indonesian jälkeen toiseksi eniten ihmisiä, vaikka jäikin ainakin suomalaisessa mediassa hieman vähemmälle huomiolle. Toki sen ymmärtää, kun Thaimaassa kuoli niin paljon suomalaisia.
