Päivän reitti: Nakhon Sawan kilsat 81 km (1623 km). Oikein hyvää vuoden 2022 viimeistä päivää kaikille. Tänä aamuna heräsin savun keskellä, tunnistin kyllä hajusta, että majatalo ei pala, mutta joku ahkera naapuri oli sytyttänyt risukasan palamaan jossain huudeilla heti aamu kuudelta. Näin jälkikäteen vois ajatella, että mut kirjaimellisesti savustettiin sieltä ulos... Se oli oikeastaan ihan hyvä, pääsin ajoissa liikkeelle ja luonto tarjosi vielä hienon auringonnousun vuoden päätteeksi. Muutama kuvakin onnistui ihan kelvollisesti, aurinko ei ollut kokonaisuudessaan monta sekuntia esillä, ennenkuin painui pilviverhoon. Oli leppoisa 4 tunnin ajelu yhden kahvitauon taktiikalla. En varaillut mitään hotlaa, kun varattavaa ei oikein ollut. Luotin, että jostain huone löytyy, vaikka booking ei niitä tarjonnut. Ekana kävin samassa hotlassa missä olin menomatkalla, se oli täynnä. Seuraavana saman ketjun toiseen hotelliin, sieltä sain huoneen pariksi yöksi. Jalat oli sitä mieltä, että huomenna ei ajeta mihinkään. Jos tänään innostuu ottamaan palautusjuomia, niin huomenna on varmaan hyvä huilia. Tämä on hiton vanha hotelli, mutta rempattu ja alakerrasta vielä löytyy pyykinpesukoneita ja kahviautomaatti. Niillä ihminen pärjää todella pitkälle. Ai niin, ja kirsikkana kakun päällä, kävin just syömässä ja paluumatkalla kaupan kautta todetakseni, että klo 14-17 ei täällä alkoholia myydä (kuten ei missään muuallakaan kaupoissa Thaimaassa). Noh, alakerran respan tytöillä oli jääkaapissa Changia, joten huoli pois.
Täällä Thaimaassa saa yleensä ajella silleen itsekseen, että ei herätä sen enempää huomiota. joskus joku rakki kyllä lähtee perään ja räksyttää aikansa. Laosissa ja Vietnamissa jengi huutaa kokoajan hello, hello tai Sabadii tuolla Laosin puolella. Se on tavallaan kivaa, mutta kun se on ihan kokoajan, niin mä en siitä erityisemmin pidä. Paikalliset kuitenkin odottaa, että niihin huutoihin vastais. Todellisuudessa sä et edes tiedä kuka huutaa ja mistä, kun huuto kuuluu, mutta ketään ei näy. Fillaristit täällä kyllä moikkaa. Paikallisia fillaristeja on näkynyt jonkin verran kaikkialla, mutta länkkäreitä Chiang Main ulkopuolella vain yks pariskunta. Viimeisen kolmen päivän ajan tilanne on muuttunut, ohiajavat mopoilijat peukuttaa, autoista avataan ikkuna ja kannustetaan ihan kuin Italian vuoristossa ja kun pysähdyt kaffeelle, torille tai ihan vaan liikennevaloihin, joku enkkua taitava tulee kyselemään mikä on pössis. Tänään pähkäilin, mistä moinen johtuu, ehkä täällä on jonkinlainen pyöräilybuumi hiipimässä. Mulla on todella vahva aavistus siitä, että Pohjois Thaimaa ja varsinkin Chiang Mai tulee profiloitumaan pyöräilijöiden matkakohteena. Ehkäpä sinne muuttaa talviajaksi muitakin eläkeukkoja kuin minä 😎
Se riittäköön filosofoinnista tällä kertaa, toivotaan, että ensi vuodesta tulee parempi ja meillä ei ole enään Euroopassa sotaa käynnissä. Jos joku siellä Jubassa lukee näitä höpinöitä, niin tsemppiä sinne - jaksaa, jaksaa...💪
Loppuun kuvia viimeisen kolmen päivän ajalta kutakuinkin aikajärjestyksessä vanhimmat ensin:
 |
| Taas Wang joen varrella |
 |
| Vettä säännöstellään ja ohjataan kanaviin |
 |
| Munkkien kuntoportaat |
 |
| Hiljaa virtaa Wang |
 |
| Jonkun se on tämäkin homma hoidettava.. |
 |
| Tuossa kohtaa Wang yhtyy Ping jokeen ja katoaa kartalta |
 |
| Riisipeltoa |
 |
| Menomatkalla ajoin noiden kukkuloiden toiselta puolelta |
 |
| Auringonlasku Tak kaupungissa Ping joen varrella |
 |
| Bambuviljelmiä |
 |
| Tuosta mökistä mut savustettiin tänä aamuna ulos |
 |
| Halkasijaltaan noin kaksi metrinen kanto |
 |
| Vuoden viimeinen auringonnousu 🙏 |
