sekavia tarinoita maailmalta: Luang Prabang - Kasi

Päivän reitti Vang Vieng 186km/1796km (gps reitistä puuttuu 13km)

Loppusuora häämöttää, nyt pöjötän Vang Viengissä, minne ajelin tänä aamuna.

Palataan vielä eiliseen päivään, jossain vaiheessa näillä reissuilla kohtaa haasteita, eilen oli sellainen päivä. Olihan se lähtökohtaisesti suht tuhti setti, 120km ja reilu 3km vertikaalia nousua päivän mittaan. Lähdin kuitenkin ajoissa liikkeelle, seiskalta olin jo juonut kaffeet ja vetänyt hyvän sämpylän katukioskissa. Siinä kaffetta odotellessa sattui hieman huvittava tapahtuma, viereiseen kahvilaan käveli ruotsalaispariskunta. Hetkeä myöhemmin frouva tuli takaisin ja kysyi suomea murtaen, että olenko Suomesta? Hän oli huomannut Suomen lipun fillarissa ja tuli jutteleen. Jutuissa kävi ilmi, että hän on kotoisin Ylitornion Meltosjärveltä, mutta asunut jo kymmeniä vuosia Ruotsissa. Toivottelivat hyvää matkaa kun lähdin ajeleen.

Pisin nousu, joka kiipesi ensin lähes 1700m sen jälkeen pari sataa metriä alaspäin ja sit kiivettiin uudelleen 1870m korkeuteen. Se oli hidasta etenemistä, nousut oli uskomattoman jyrkkiä. Noi 10% ja 12% prosentin nousutaulut ei pidä paikkansa, tai sit Euroopassa ajamani mäet on ollut liioteltuja prosentteineen. Täällä noi tiet on tehty varsin suoraviivaisesti, tietty kun ylämäkeenkin vetää suoran tien, niin vähemmällä duunilla pääsee, mutta siitä vaan tahtoo tulla jyrkempi, kun siitä tekis serpentiiniä, kuten Euroopan vuoristossa.
Noh, pienimmällä vaihteella ajelin monta tuntia ja jossain vaiheessa ne mäet kääntyi alamäeksi. Siinä juhlallisesti vedin Luang Prabangista ostamani sitruuna/inkivääri pullan ja lähdin laskettelemaan alaspäin. En ehtinyt ajaa kui kukkulan toiselle puolelle, kun näin kyltin "dangerous road" ja autojonon. Hieman hihittelin sitä kylttiä, että mitähän vaarallista täällä oikein on, tiikerit on lahdattu jo ajat sitten. Ajelin sinne jonon alkuun ja selvis, että tie on poikki. Korjaustyöt menossa ja tie avataan hetkeksi parin tunnin päästä eli klo 17.00. Ekana tietty kaikki mahdolliset vaatteet päälle. Lähes 2 kilsan korkeudella oli 12 astetta lämmintä ja navakka tuuli. Kropasta tietty energiat aika vähissä ja hiki päällä.
Sit kun sain kamat päälle, piti aloittaa pari tuntia kestävä lämmittelyjumppa. Samalla mietin, että kuinkahan käy, kun valoisaa aikaa on reilu tunti siitä, kun tie aukaistaan, jos aukaistaan. Siinä nyppylän huipulla ei ollut mitään asutusta eikä rakennuksia. Tie aukaistiin ajallaan, siinä oli maanvyörymä pyyhkäissyt pitkältä matkalta tien kokonaan veks ja siihen vuoren rinteeseen oli sit raivattu uus ura, mitä pitkin ajettiin. Se olikin elämäni mielenkiintoisin pätkä mitä oon fillarilla ajanut. Uusi tie oli sellaista savea, joka oli märkä. Kaiken lisäksi se oli niin jyrkkää, että piti siirtää painopistettä satulan taakse, että fillari pysyy edes jotenkin hallinnassa. Tuo osuus oli suht lyhyt, varmaan alle kilsan. Sit tuli asfalttia, minkä päällä oli sitä samaa savea ja se oli tietty märkää. Fillarissa oli renkaatkin aika sliksi mallia, joten renkaan pidosta ei ollut minkäälaista taetta. Jarrulevyt oli sen varmaan 10 kilsan laskun jälkeen niin kuumana, että siinä olis paistanut kanamunan helposti. Jollain ihmeen konstilla pysyin alamäen pystyssä ja tie tasottui sen verran, että pystyi polkemaan. Tiesin, että Kasin kylässä on majoitusta, mutta ei ollut tietoa, kuinka kaukana se on. Eka kyltti, minkä näin, kertoi, että Kasi 26km. Sit alkoikin aika-ajo pimeää vastaan. Aurinko oli jo virallisesti laskenut siinä vaiheessa. Ajoin varmaan tunnin niin kovaa kuin jaksoin suht tyhjillä jaloilla. Viimeisen vajaa puoli tuntia ihan pimeässä. Pysähdyin välillä kyselemään kyläläisiltä, mistä löytyis majoitusta. Sit kun olin parin kilsan päässä, niin paikallinen kundi lähti mopolla opastamaan mua majapaikkaan. Suihkun jälkeen join elämäni parhaimmat Beer Laot.

Tänään lähdin taas seiskalta ajamaan, noin 60 kilsan lyhyt nypy, eikä edes suuria mäkiä. Ajelin hissukseen, en pysähtynyt edes kahville, kun kahvia ei ollut tarjolla. Tulin jo hyvissä ajoin tänne Vang Viengiin. Olin täällä reilu 10 vuotta sitten käymässä. Ajelin fillarilla pikku rundia kylällä, samalla kun etsiskelin majoitusta. En ole nähnyt minkään paikan muuttuneen niin paljon 10 vuodessa kuin tämä. Ennenkuin edes löysin majapaikan, päätin, että oon vaan yhden yön täällä. Kaikki se hyvä fiilis, mitä täällä oli 10 vuotta sitten oli kadonnut satojen majatalojen, hotellien ja ravintoloiden alle. Ennen oli siis kaikki paremmin 😁 Päätin kuitenkin hyödyntää tämän länsimaisen hapatuksen ja käydä pizzalla illalla. Huomenna ajan todennäköisesti tämän reissun viimeisen kunnon ajopäivän, reilut 150 kilsaa Vientianeen. Toivottavasti huomis iltana ihastelen auringon laskua jälleen rakkaiden ystävieni seurassa, eli Beer Lao ja Mekong joki.
Just tulin pizzalta Pizzeria Lukasta. Ranskalainen hemmo paisteli äärimmäisen hyviä pizzoja puu-uunissa. Äijä kertoi asuneensa täällä 13 vuotta ja oli myös sitä mieltä, että muutokset ei ole mitenkään hyvään suuntaan.

Tuossa parin päivän ajalta kuvia. Eiliseltä alamäkiosuudelta ei ole mitään, kun piti keskittyä ajamiseen. Täältä Vang Viengistäkään ei juuri mitään julkaistavaa ole.