torstai 15. helmikuuta 2018

Tämäkin reissu on kohta taputeltu

Sunnuntain ja perjantain välinen yö kääntyy kohta aamuksi ja on aika pakata kamat.

Toi fillarointijakso oli aika intensiivinen ja nyt en sit vastaavasti ole tehnyt muuta kuin pöjöttänyt altaalla, syönyt hyvin ja juonut muutaman bissen. Otin testikäyttöön BookBeatin äpin ja sen kautta lataillut muutaman kirjan ja niitä kuunnellut äänikirjana. Ei se nyt ihan lukukokemuksen tasoinen ole, mutta passeli laiskan miehen systeemi. Samalla olen hieman pähkäillyt mitä viiden viikon aikana on tapahtunut.

Olen kyllä poistiivisesti yllättynyt reissun antiin. Thaimaassa tiet on todella hyvässä kunnossa, paljon paremmassa kuin vaikka Suomessa. Liikennekulttuuri on ollut hyvä, ei yhtään havaittua läheltäpiti tilannetta. Palvelut toimii varsinkin pääteiden varsilla aivan mahtavasti, safkaa ja juomaa on tasaiseen tahtiin tarjolla. Majoitustakin ihan riittävästi, että se ei aiheuta mitään suurempia haasteita. Hintataso safkojen ja majoituksen suhteen on turistipaikkojen ulkopuolella todella hyvä. Bangkokin ulkopuolella majoituksen keskimääräinen hinta on alle 20 egee ja kaikki majapaikat on olleet kelvollisia. Thaimaa on siis erittäin helppo kohde myös pyörämatkailun suhteen.

Laos jätti hieman ristiriitaisia tunnelmia. Tuli sellainen fiilis, että olin liikkeellä liian myöhään tai sit liian aikaisin. Tuolta Kiinan rajalta vyöryvät isot projektit on niin vaiheessa, että menee vuosikausia, ennenkuin rekkaralli siellä rauhoittuu edes hieman. Siellä on ainakin 5 isoa vesivoimalaprojektia menossa ja siihen liittyvät voimalinjojen rakennukset. Sen lisäksi Kiinan Kunmingista Vientianeen rakennettava luotijunarata on valtaisa projekti. Luin ennen reissua fillaristien suitsutusta Pohjois Laosin hyvistä teistä ja olemattomasta liikenteestä. Nyt tuollaiset kommentit joutaa roskakoppaan. Raskas liikenne oli rikkonut tiestöä ja rekkarallin seassa ei ollut aina niin kiva ajaa. Sinällään yksikään kiinalainen tai laosilainen rekkakuski ei aiheuttanut ensimmäistäkään vaaratilannetta. Ne antoivat tilaa todella hyvin, jopa turhankin hyvin. Liekö osuutta ollut Brindisistä hankkimallani kirkuvan keltaisella tuulirotsilla. Voi olla, että luultiin noviisi munkiksi... Pölyä rekkaralli nostatti oikein kunnolla ja se oli huonokuntoisten teiden lisäksi negatiivisin juttu. Toki rekat aiheutti välillisen ongelman vuoristossa. Ylämäkeen kiivetessään, eteneminen oli hidasta ja varsinkin citymaasturit puskivat rekoista ohi todella holtittomasti. Sellainen tilanne aiheutti hieman tykytyksiä, kun itse painoin jyrkkään alamäkeen ja näin, että rekkoja tulee jonossa vastaan. Se sattui olemaan serpentiini tie, enkä nähnyt yhtään miten oma kaista on vapaa. Onneks jarruttelin suurimmat vauhdit pois, kun seuraavassa mutkassa oli Toyota Hilux mun kaistalla tulossa vastapalloon. Marginaalit oli suht pienet, mutta osumia ei kuitenkaan tullut ja sain vielä pidettyä fillarinkin tiellä. Se oli oikeastaan koko reissun tiedossa oleva läheltäpiti tilanne.
Laosissa safkan ja majoituksen suhteen tarjonta on vielä aika heikko. Varsinkin vuoristossa ja maaseudulla, vaatii jonkin verran suunnittelua, että löytyy joku paikka missä yönsä viettää. Toisaalta tuo on samalla positiivinen juttu, koska se tuo sopivasti seikkailua mukaan. Kyllä ne lasten Sabadii huudot lähti niin raikkaasti ja kädet viuhtoi jo 100m ennenkuin olin edes lähellä niitä lapsia. Se tarjosi elämyksen molemmin puolin. Sama tilanne oli aikaisemmalla reissulla Pohjois Vietnamissa.

Summa summarum, fillarireissu oli erittäin onnistunut. Keli oli täydellinen, lämmintä, kuivaa ja aurinkoista. Aamuisin mukavan viileää, siis suomalainen kesäsää ja 11-12 tuntia valoisaa aikaa. Siitä sai sellaisen valohoidon, että muutaman viikon taas jaksaa tarpoa sohjossa duuniin 😁.
Mikäli Qatar Airlines pitää reititykset ja hinnoittelupoliitiikan kutakuinkin samantyyppisenä, niin tämä suunta on erittäin varteenotettava kohde uusillekin fillarireissuille. Paljon on vielä ajamattomia teitä.

Näin reissun päättymisen kunniaksi, kävin tänään ihan päiväseltään taas rapsuttelemassa mirrejä. Täällä Bangkokissahan niitä riittää. Nettiyhteys tässä mestassa on niin huono, niin lataan suurimman osan kuvista vasta Suomessa, mutta laitetaan nyt yks tohon malliksi. Oli aika rento fiilis tuossa kahvilassa.

Kiitokset kommenteista ja kannustuksesta niille, jotka ovat jaksaneet lukea näitä juttu. Sekavat tarinat on tämän reissun osalta kerrottu. Lataan noi Bangkokin kuvat kunhan pääsen sinne länsimaalaisen hapatuksen pariin. Jos joku duunikaveri tätä lukee, niin maanantaina nepalilainen safka maistuu kyllä 👍

Viimeiset kuvapäivitykset täältä lumen ja pakkasen keskeltä.
Tuosta ei red curry seafood  parane

Grillattua Tilapiaa - nam

Bangkok

Caturday kahvilan mirrit rapsutuksia vailla. Niitä tais olla 30 mirriä, todella kiva mesta












Nämä pari rauhallisempaa mirriä ihmetteli, että mikä virtapiikki tuolle ylemmän kuvan kissille tuli

Mirrit tunnetusti pitää rapsuttelusta, tämän kuvan myötä sekavat tarinat vetäytyvät jälleen tauolle