Päivän reitti; Suwalki 146 km, yhteensä 1039 km.
Tänään oli suht normipäivä, eli vastatuuli, mutta vesisade alkoi kunnolla vasta nyt illalla. Testasin hotellin aamiaisen ja lähdin siksi vasta 7.30 liikkeelle. Alkuun oli aurinkoista, mutta päivän mittaan taivaalle kertyi ukkospilviä. Muutama sadekuurokin tuli ajon aikana, mutta ne oli varsin lyhyitä. Ajaminen sinällään kulki suht mukavasti, mutta loppumatkasta rupes vihlomaan polven yläpuolelta. Luulis, että nyt jo pikkuhiljaa kulkee, kun jalat on lämmitetty ja vois ajaa oikein kunnolla...
Tarkoitus oli ajaa ihan tuonne Liettuan rajan tuntumaan. Pysähdyin tähän Suwalkin kaupunkiin hetkeksi ihmettelemään. Samaan aikaan rupes tietty hieman sataan ja ilma viileni melkoisesti. Booking.com kertoi, että 500 m päässä olis hotelli tarjolla, josta löytyis 3 erilaista saunaa. Reilun sekunnin mietin ja ajelin Hotel Loft 1898 pihaan. Todella makee mesta, muutama vuosi sitten remontoitu vanhasta kasarmi rakennuksesta. Nyt kun saunat on testattu, masu täynnä, lasillinen punkkua pöydällä, on ihan kiva piirrellä uusia reittejä ja kuunella sateen ropinaa ikkunaan.
Tän päivä ajoista ei sen kummempaa, ihan tolkuton määrä tuossa Via Balticalla kulkee rekkoja. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta ajon aikana rekkojen liikennekäyttäytymisestä. Aivan päällikkötason kuskit tulee Puolasta. kuuden Puolassa ajetun päivän aikana, ei pienintäkään tötöilyä tai prässäämistä puolalaisilta kuskeilta. Ne kaverit ajaa vaikka monta kilsaa perässä ja odottelee rauhassa turvallista ohituspaikkaa. II sijan vie latvialaiset kuskit. Niiltäkään ei mitään hölmöilyjä, ohitukset kuitenkin hieman lähempää ja välillä vastaantulevat autot joutuvat hiljentämään tai väistämään pientareelle. III sijan kuittaa Liettuan rahtarit. Niiden otanta tosin on vielä luokkaa noin 100, mutta kyllä näyttöjä on jo annettu. Ohitukset tulee jo selvästi lähempää ja ohituksiin lähdetään aggressiivisemmin. Yks tööttäili tänäään mulle, en ilmeisesti ajanut tarpeeks lujaa hänen mielestään. Annoin kuskille kyllä asiaan kuuluvan yhden käden aplodin, kun kaveri ohitti.
Todellisia vaaratilanteita tai sellaisia, mitä minä pidän vaaratilanteina, ei kuitenkaan vielä ole ollut. Lähimpänä osuma oli, kun nainen ohitti mut jollain ostoskärryn kokoisella autolla kutakuinkin reittä hipoen. Vauhtia onneks ei ollut liiemmin. Tämän 8 ajopäivän kokemuksella voin todeta, että turvallisempaa tai ainakin turvallisemman oloista täällä on fillaroida kuin Suomessa. Oon nyt ajanut tuon reilun tonnin ja kun sen verran ajaa suomalaisilla pääteillä, niin tilasto on karumpaa luettavaa, vaikkakin viime vuosina pyöräilijät on otettu hieman paremmin huomioon.
Huomenna pidän puolittaisen lepopäivän, ajan vain 115 km Kaunaksen kaupunkiin ja käyn ihmettelemässä siellä. Aurinkoa ja vastatuulta tiedossa, kyllä se siitä 💪
Loppuun muutama näpsy:
Tänään oli suht normipäivä, eli vastatuuli, mutta vesisade alkoi kunnolla vasta nyt illalla. Testasin hotellin aamiaisen ja lähdin siksi vasta 7.30 liikkeelle. Alkuun oli aurinkoista, mutta päivän mittaan taivaalle kertyi ukkospilviä. Muutama sadekuurokin tuli ajon aikana, mutta ne oli varsin lyhyitä. Ajaminen sinällään kulki suht mukavasti, mutta loppumatkasta rupes vihlomaan polven yläpuolelta. Luulis, että nyt jo pikkuhiljaa kulkee, kun jalat on lämmitetty ja vois ajaa oikein kunnolla...
Tarkoitus oli ajaa ihan tuonne Liettuan rajan tuntumaan. Pysähdyin tähän Suwalkin kaupunkiin hetkeksi ihmettelemään. Samaan aikaan rupes tietty hieman sataan ja ilma viileni melkoisesti. Booking.com kertoi, että 500 m päässä olis hotelli tarjolla, josta löytyis 3 erilaista saunaa. Reilun sekunnin mietin ja ajelin Hotel Loft 1898 pihaan. Todella makee mesta, muutama vuosi sitten remontoitu vanhasta kasarmi rakennuksesta. Nyt kun saunat on testattu, masu täynnä, lasillinen punkkua pöydällä, on ihan kiva piirrellä uusia reittejä ja kuunella sateen ropinaa ikkunaan.
Tän päivä ajoista ei sen kummempaa, ihan tolkuton määrä tuossa Via Balticalla kulkee rekkoja. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta ajon aikana rekkojen liikennekäyttäytymisestä. Aivan päällikkötason kuskit tulee Puolasta. kuuden Puolassa ajetun päivän aikana, ei pienintäkään tötöilyä tai prässäämistä puolalaisilta kuskeilta. Ne kaverit ajaa vaikka monta kilsaa perässä ja odottelee rauhassa turvallista ohituspaikkaa. II sijan vie latvialaiset kuskit. Niiltäkään ei mitään hölmöilyjä, ohitukset kuitenkin hieman lähempää ja välillä vastaantulevat autot joutuvat hiljentämään tai väistämään pientareelle. III sijan kuittaa Liettuan rahtarit. Niiden otanta tosin on vielä luokkaa noin 100, mutta kyllä näyttöjä on jo annettu. Ohitukset tulee jo selvästi lähempää ja ohituksiin lähdetään aggressiivisemmin. Yks tööttäili tänäään mulle, en ilmeisesti ajanut tarpeeks lujaa hänen mielestään. Annoin kuskille kyllä asiaan kuuluvan yhden käden aplodin, kun kaveri ohitti.
Todellisia vaaratilanteita tai sellaisia, mitä minä pidän vaaratilanteina, ei kuitenkaan vielä ole ollut. Lähimpänä osuma oli, kun nainen ohitti mut jollain ostoskärryn kokoisella autolla kutakuinkin reittä hipoen. Vauhtia onneks ei ollut liiemmin. Tämän 8 ajopäivän kokemuksella voin todeta, että turvallisempaa tai ainakin turvallisemman oloista täällä on fillaroida kuin Suomessa. Oon nyt ajanut tuon reilun tonnin ja kun sen verran ajaa suomalaisilla pääteillä, niin tilasto on karumpaa luettavaa, vaikkakin viime vuosina pyöräilijät on otettu hieman paremmin huomioon.
Huomenna pidän puolittaisen lepopäivän, ajan vain 115 km Kaunaksen kaupunkiin ja käyn ihmettelemässä siellä. Aurinkoa ja vastatuulta tiedossa, kyllä se siitä 💪
Loppuun muutama näpsy:
 |
| Tummia pilviä katolilaiskirkon yläpuolella |
 |
| Evästauko ja irtohihat laukkuun |
 |
| En käynyt juhlistamassa Suomen kiekkomenestystä |
 |
| Taagii palautusjuomaa |
