torstai 3. tammikuuta 2019

Thaimaassa ollaan

Päivän reitti:  Tratin rannikko  167 km yhteensä 2131 km.

Näinhän siinä kävi, että vesisade ja mun Aasian loma eivät vaan sovi yhteen. Sade typistyi muutamaan pisaraa koko päivänä. Ajokeli oli kaikkein paras koko reissun ajalta. Pilvistä koko päivän, lämpö ei noussut 30 asteeseen missään vaiheessa. Tuuli hieman vastainen, mutta sillä ei niin väliä. Ajelin suht pitkän päivän, fillari ei oikein lähtenyt lentoon tuon vastatuulen vuoksi, muuten oli kiva ajella ihan fiilistellen. Thaimaalainen asfaltti; "smooth as a silk", jopa pikkutiet todella hyvässä kunnossa. Tulipa mieleen ne ekalla viikolla saamani jenkkikaverin neuvot, kuinka vaarallinen liikenne Thaimaassa on. Tuosta passelista lämpötilasta johtuen, ei ollut yhtään sellainen marinoitunut olo, niinkuin yleensä kun ajelee helteessä pitkän päivän.

Rajamuodollisuudet meni suht nopeasti, jäin kyllä heti kaffeelle kun pääsin Thaimaan puolelle. Peilikin piti taas vaihtaa oikealle puolelle, kun tällä on vasemman puoleinen liikenne. Mä oon nyt Chanthaburin rannikolla. Viimeksi kun ajelin näillä huudeilla, vedin tuota sisämaan päätietä ohi. Nyt koukin rantaa pitkin pikkuteitä. Tämä on selvästi Bangkokilaisten lomapaikka. Majataloja oli vaikka kuinka paljon, porukkaa ei näkynyt missään. Suurin osa paikoista oli kiinni. Sit löytyi yks ravintola, menin sieltä kyselemään majapaikkaa. Ne ohjas kadun toiselle puolelle, mistä löysinkin ihan mukavia bungaloveja. Valkotukkainen mummo oli pihalla ja sormimerkeillä sain tehtyä diilin yhdestä yöstä 500 bahtilla. Sanaakaan ei vaihdettu ja siinä jopa tingittiin hinnasta pelkillä sormimerkeillä. Olis varmaan kätevämpää, kun kaikki maailman ihmiset osais viittomakieltä.

Tänään näkyi paljon fillaristeja. Hieman rajan jälkeen tuli vastaan tyttö retkipyörällä. Sillä oli kyllä ihan älytön määrä tavaraa mukana. Kävi mielessä, että onko hän muuttamassa Aasiaan. Sen kuorman kyllä huomaa, kun Cambodiassa lähtee kiipeämään niitä mäkiä. Toki hyväähän se tekee reisille ja persiille, mutta vähempikin vois riittää. Täällä rannikolla oli kymmeniä paikallisia ajelemassa iltapäivälenkkiä. Pyöräily nostaa kokoajan suosiota Thaimaassa. Onhan se tietty helteessä mukavampi liikuntamuoto kuin juokseminen.
Huomenna matka jatkuu Rayongin kupeeseen, mistä Koh Sametin lautta lähtee. Sainkin jo Suomesta huolestuneen viestin, kuinka mysrky iskee Koh Sametille ihan just. Myrsky varmaan iskee, jos näin on ennustettu, mutta se suuntaa Koh Samuille, joka on kyllä myös Siaminlahdella, mutta 350 kilsaa etelään Koh Sametilta. Same same, but different, kuten täällä on tapana sanoa. Huonoimmat ennusteet lupaavat muutaman millin sadetta viikonlopun aikana Sametille. Äsken kun olin syömässä tuossa rannalla, taivas oli kyllä täynnä mustia pilviä, mutta eipä tuolla ainakaan vielä sada.
Ajetuista kilsoita tuli mieleen, että viime vuoden saldo näytti 13 344 kilsaa. Siitä voi jokainen laskeskella kuinka monta tuntia saa istua satulassa, jos vaikka ajaa 20 km/h keskinopeudella...

Tässä päivän kuvasaldoa;

Hotelli Cambodian rajalla on myynnissä

Thaimaan kapein kohta



Fillaritaidetta

Tuosta sillasta aamulla Rayongin suuntaan

Seafoodia ja palautusjuomat jäiden kanssa - tottakai

Paikallinen joulutähti