Päivän reitti; https://connect.garmin.com/modern/activity/3301475303 102km yhteensä 2683km.
Ei ollut tylsä ajopäivä tämä viimeinen, ei ollenkaan. Alkuun ihan mahtavaa fiilistelyä aamun viileydessä pientä kanavan varrella kulkevaa tietä. Niin maaseudulla, että ei edes kahviloita näkynyt. Olin jo unohtanut tuon reitinsuunnitteluohjelmani "ridewithgps" ässät, mitä se tarjoilee pyytämättä ja yllättäin. Tällä reissulla en ole joutunut ajamaan kertaakaan missään pellolla saati joutunut kiipeilemään joidenkin aitojen yli. Viimeisella ajopäivälle oli kuitenkin säästetty muutama kohokohta.
Tarkastan aina kun on aikaa, reitin suurinpiirtein googlemapsin avulla, että en joutuis ihan mahdottomiin paikkoihin. Tällä reissulla se on toiminut oikein hyvin. Tänään tossa 36 kilsan kohdalla ajoin umpikujaan. Mietin kyllä siinä muutamaa kilsaa aikaisemmin kun tie muuttui hiekkatieksi, että kuinkahan tässä käy. Se oli tämän reissun ainoa pätkä kun ajoin Thaimaassa tuollaista kinttupolkua. Viereeni tuli vielä nuori kundi ajamaan mopolla ja koitti kertoa mulle jotakin. Nyt kyllä tiedän oikein hyvin, että hän sanoi, että tie päättyy parin kilsan päästä kanavien ymäröimään tonttiin. No tuo ylimääräinen mutka ei sinällään ollut mikään juttu. Se samainen kaveri jäi mopolla parkkiin yhden moskeijan luokse odottelemaan, kun otin kuvia. Kun ajelin siitä ohi, sieltä moskeijalta ryntäs 10 koiran lauma, mutta ne pysähtyi, kun se kaveri heitteli niitä hieman kivillä. Mä ajoin sen tien päähän ja totesin, että ei voittoja tänään, joten ei kun takaisin. Kun tulin siihen samaiseen moskeijan risteykseen, se kaveri ei enään ollut siellä, mutta sama koiralauma kylläkin. Nehän hyökkäsi kuin sudet konsanaan jahtaamaan mua. Tähän asti nuo koirat on rauhoittuneet kun niitä komentaa sopivalla äänellä. Tämä lauma oli saanut erilaisen kasvatuksen. Ne otti asemat molemmin puolin fillaria ja sit räksyttämään siihen pohkeen viereen. Tie oli niin huonossa kuosissa, että ei mitään mahdollisuutta ajaa pakoon. Kun puhe ei niille auttanut, niin tarjosin niille juomapullosta vesihuikkaa. Se saikin hetkeksi sen johtavan koiran häkellyksiin, mutta ei ne vielä jahdista luopuneet. Siinä ne seurasi ja räksytti 10 cm päässä mun jaloista, mutta eivät joko halunneet tai pystyneet puremaan. Parin kilsan saattelun jälkeen lauman pomo totesi, että menkööt sit. Siinä samalla alueella tuli vielä pari kolme uutta hyökkäystä pienempien laumojen taholta, mutta ne sentään uskoi puhetta.
Seuraava yllätys, minkä reittiohjelma oli mulle taikonut oli noin 20 kilsaa ennen päämäärää. Pääsin ajamaan todellista kanavanvarsireittiä. Metrin leveää betonista siltaa, joka kulki kanavan päällä. Välillä ajoin kirjaimellisesti ihmisten olohuoneen läpi, kun kanavan varrelle rakennetut talot olivat laajentuneet kanavan suuntaan. Toisella puolella oli kaide, toisella puolella ei. Oli pakko irroittaa lukot polkimista, kun ajatus siitä, että on vielä fillarissa kiinni kun tipahtaa kanavaan, ei tuntunut oikein hyvältä. Ilmeisesti sillä reitillä ei ihan joka päivä näy turisteja fillarin kanssa, koska ihmiset aidon iloisesti moikkailivat arkiaskareiden keskeltä. Ihan 20 kilsaa en kuitenkaan ajanut kyseistä väylää, vaan pääsin kuivalle maalle asfaltille. Toki se pikkuinen tie päättyikin ja ei auttanut kuin suunnata lentokentälle menevälle valtaväylälle. Viimeinen kymppi meni sit kuin Kehä III olis ajellut siellä autojen seassa. Eihän se herkkua ole, mutta kyllä siellä ajaa pystyy.
Hotellissa respan tyttö muisti mut, kun 5 viikkoa sitten täältä lähdin. Ainakin hän kertoi, että mun fillarilaatikko on varastossa, joten siltä osin homma on todella bueno.
Matka on siis käsien ja fillarin pesua vaille valmis. Katsotaan, jos intoudun vielä jonain päivänä filosofoimaan jonkinlaisen loppuyhteenvedon, ennenkuin tämä blogi jää odottelemaan seuraavaa reissua. Tänään kuten monena muunakin päivänä on harmittanut, että kuvat, mitä täältä tulee on todella huonoja ja niiden varassa reissun tunnelma hyvin pitkälti on. Tällä kertaa päästin teknisesti tuohon 6-/6.5 tulokseen, joten siihen on tyytyminen...
Tässä kuitenkin viimeisen ajopäivän kuvia:
Ei ollut tylsä ajopäivä tämä viimeinen, ei ollenkaan. Alkuun ihan mahtavaa fiilistelyä aamun viileydessä pientä kanavan varrella kulkevaa tietä. Niin maaseudulla, että ei edes kahviloita näkynyt. Olin jo unohtanut tuon reitinsuunnitteluohjelmani "ridewithgps" ässät, mitä se tarjoilee pyytämättä ja yllättäin. Tällä reissulla en ole joutunut ajamaan kertaakaan missään pellolla saati joutunut kiipeilemään joidenkin aitojen yli. Viimeisella ajopäivälle oli kuitenkin säästetty muutama kohokohta.
Tarkastan aina kun on aikaa, reitin suurinpiirtein googlemapsin avulla, että en joutuis ihan mahdottomiin paikkoihin. Tällä reissulla se on toiminut oikein hyvin. Tänään tossa 36 kilsan kohdalla ajoin umpikujaan. Mietin kyllä siinä muutamaa kilsaa aikaisemmin kun tie muuttui hiekkatieksi, että kuinkahan tässä käy. Se oli tämän reissun ainoa pätkä kun ajoin Thaimaassa tuollaista kinttupolkua. Viereeni tuli vielä nuori kundi ajamaan mopolla ja koitti kertoa mulle jotakin. Nyt kyllä tiedän oikein hyvin, että hän sanoi, että tie päättyy parin kilsan päästä kanavien ymäröimään tonttiin. No tuo ylimääräinen mutka ei sinällään ollut mikään juttu. Se samainen kaveri jäi mopolla parkkiin yhden moskeijan luokse odottelemaan, kun otin kuvia. Kun ajelin siitä ohi, sieltä moskeijalta ryntäs 10 koiran lauma, mutta ne pysähtyi, kun se kaveri heitteli niitä hieman kivillä. Mä ajoin sen tien päähän ja totesin, että ei voittoja tänään, joten ei kun takaisin. Kun tulin siihen samaiseen moskeijan risteykseen, se kaveri ei enään ollut siellä, mutta sama koiralauma kylläkin. Nehän hyökkäsi kuin sudet konsanaan jahtaamaan mua. Tähän asti nuo koirat on rauhoittuneet kun niitä komentaa sopivalla äänellä. Tämä lauma oli saanut erilaisen kasvatuksen. Ne otti asemat molemmin puolin fillaria ja sit räksyttämään siihen pohkeen viereen. Tie oli niin huonossa kuosissa, että ei mitään mahdollisuutta ajaa pakoon. Kun puhe ei niille auttanut, niin tarjosin niille juomapullosta vesihuikkaa. Se saikin hetkeksi sen johtavan koiran häkellyksiin, mutta ei ne vielä jahdista luopuneet. Siinä ne seurasi ja räksytti 10 cm päässä mun jaloista, mutta eivät joko halunneet tai pystyneet puremaan. Parin kilsan saattelun jälkeen lauman pomo totesi, että menkööt sit. Siinä samalla alueella tuli vielä pari kolme uutta hyökkäystä pienempien laumojen taholta, mutta ne sentään uskoi puhetta.
Seuraava yllätys, minkä reittiohjelma oli mulle taikonut oli noin 20 kilsaa ennen päämäärää. Pääsin ajamaan todellista kanavanvarsireittiä. Metrin leveää betonista siltaa, joka kulki kanavan päällä. Välillä ajoin kirjaimellisesti ihmisten olohuoneen läpi, kun kanavan varrelle rakennetut talot olivat laajentuneet kanavan suuntaan. Toisella puolella oli kaide, toisella puolella ei. Oli pakko irroittaa lukot polkimista, kun ajatus siitä, että on vielä fillarissa kiinni kun tipahtaa kanavaan, ei tuntunut oikein hyvältä. Ilmeisesti sillä reitillä ei ihan joka päivä näy turisteja fillarin kanssa, koska ihmiset aidon iloisesti moikkailivat arkiaskareiden keskeltä. Ihan 20 kilsaa en kuitenkaan ajanut kyseistä väylää, vaan pääsin kuivalle maalle asfaltille. Toki se pikkuinen tie päättyikin ja ei auttanut kuin suunnata lentokentälle menevälle valtaväylälle. Viimeinen kymppi meni sit kuin Kehä III olis ajellut siellä autojen seassa. Eihän se herkkua ole, mutta kyllä siellä ajaa pystyy.
Hotellissa respan tyttö muisti mut, kun 5 viikkoa sitten täältä lähdin. Ainakin hän kertoi, että mun fillarilaatikko on varastossa, joten siltä osin homma on todella bueno.
Matka on siis käsien ja fillarin pesua vaille valmis. Katsotaan, jos intoudun vielä jonain päivänä filosofoimaan jonkinlaisen loppuyhteenvedon, ennenkuin tämä blogi jää odottelemaan seuraavaa reissua. Tänään kuten monena muunakin päivänä on harmittanut, että kuvat, mitä täältä tulee on todella huonoja ja niiden varassa reissun tunnelma hyvin pitkälti on. Tällä kertaa päästin teknisesti tuohon 6-/6.5 tulokseen, joten siihen on tyytyminen...
Tässä kuitenkin viimeisen ajopäivän kuvia:
 |
| Varaanin matka päättyi tuohon |
 |
| Aamuruuhkaa |
 |
| Tuosta ei enään kovin pitkälle päässyt |
 |
| Moskeija, mistä koirat hyökkäsi |
 |
| Jaahass, tällainen silta |
 |
| Hyvä se on... |
 |
| Kiinalaisia kalastusverkkoja ja oikealla mun pyörätie |
 |
| Sivutiellä ei ollut kaiteita ollenkaan |
 |
| Homma on taputeltu 🙏 |
