Vuorokauden päästä istuskelen jo Qatarin koneessa ja hörpin geeteetä. Kirjauduin jo huomiselle lennolle ja sain paikan Airbus 380 ylemmästä kerroksesta. En tiennytkään, että sielläkin on economy class, mutta näköjään on. Fillari on jo laatikossa, huomenna saan pöjöttää hitellin altaalla lähes 16 asti, kunnes siirryn kentälle. Tästä ei oo kuin muutama kilsa kentälle, niin ei tarvii samalla tapaa hötkyiilä, kuin jos lähtis Bangkokin keskustasta. Sieltä lentokentälle voi kestää lähes mitä vaan 1-4 tunnin väliltä.
Nyt kun olen täällä enkelten kaupungissa, oli ihan pakko käydä lempi harrastukseni parissa. Kyllä, se on mirrien rapsuttelu. Bangkokin mirrit tunnetusti pitää rapsuttelusta, joten ei voinut mieltään malttaa eilen. Tämä ei tosin tapahtunut tuolla Nanalla, mikä mainostaa olevansa maailman suurin aikuisten leikkikenttä, vaan suht lähellä tätä mun hotellia. Oikein mukavia mirrejä, kehräsivät kovasti, kun niitä rapsutteli.
Yhteenvetoa reissusta;
alkuun siirtymätaival Mekongille, Laosiin oli hyvä lämmittely. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, sen kun istui satulassa omissa ajatuksissaan ja poljeskeli menemään. Se Vietnamin rannikon sadekausi ja reittisuunnitelmien muutos, oli oikeastaan todella hyvä juttu. Mekong joen seuraaminen oli oikein mielenkiintoista puuhaa. Vaikkakin välillä jokea ei edes päivän mittaan monta kertaa nähnyt, mutta se oli silti läsnä. Mekongilla on huikean suuri vaikutus alueen elinoloihin. Se tuo niin paljon vaurautta monella tapaa. Veikkaampa, että sen merkitys vaan korostuu, kun ilmaston muutoksen vuoksi vedestä voi olla vielä pulaa monin paikoin. Välillä kun tie siirtyi kauemmas sisämaahan Laosissa ja Cambodiassa, elinolosuhteet muuttuivat välittömästi huomattavan karuiksi.
Joskus muutama kymmenen vuotta sitten kun istuin ensimmäistä kertaa Mekongin varrella, fiilistelin ajatuksella, että matkustelis veneellä Mekongia pitkin pidemmän matkaa. Se olisi logistisesti hankala homma. Nyt sai fillarin satulasta melko hyvän katsauksen, miltä ihmisten arki Mekongin varrella vaikuttaa.
alkuun siirtymätaival Mekongille, Laosiin oli hyvä lämmittely. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, sen kun istui satulassa omissa ajatuksissaan ja poljeskeli menemään. Se Vietnamin rannikon sadekausi ja reittisuunnitelmien muutos, oli oikeastaan todella hyvä juttu. Mekong joen seuraaminen oli oikein mielenkiintoista puuhaa. Vaikkakin välillä jokea ei edes päivän mittaan monta kertaa nähnyt, mutta se oli silti läsnä. Mekongilla on huikean suuri vaikutus alueen elinoloihin. Se tuo niin paljon vaurautta monella tapaa. Veikkaampa, että sen merkitys vaan korostuu, kun ilmaston muutoksen vuoksi vedestä voi olla vielä pulaa monin paikoin. Välillä kun tie siirtyi kauemmas sisämaahan Laosissa ja Cambodiassa, elinolosuhteet muuttuivat välittömästi huomattavan karuiksi.
Joskus muutama kymmenen vuotta sitten kun istuin ensimmäistä kertaa Mekongin varrella, fiilistelin ajatuksella, että matkustelis veneellä Mekongia pitkin pidemmän matkaa. Se olisi logistisesti hankala homma. Nyt sai fillarin satulasta melko hyvän katsauksen, miltä ihmisten arki Mekongin varrella vaikuttaa.
Tän talven reissusta jäi päällimmäiseksi mieleen sellainen jokapäiväinen helppous. Alkuun joo hieman vastatuulta ja ajo muutenkin oli hieman tahmeaa, kun kesästä oli jo kulunut joku kuukausi. Kokonaisuudessaan ajaminen oli kuitenkin äärimmäisen helppoa. En saanut ajettua itseäni kunnolla puhki missään vaiheessa. Reittikin oli tasainen, yleensä nuo vuoristoetapit tuo sitä haastetta. Lämpötila oli varsin maltillinen, toki kun se mittari näyttää yli 40 astetta, niin onhan se kuuma, mutta se kovin kuumuus kestää vain muutaman tunnin. Matkaamisen helppouden vuoksi, reittiä voikin suositella ihan kenelle vaan. Äkkiseltään muistan ainoastaan yhden hieman haasteellisemman ajopäivän, kun ajoin Koh Kongiin, Thaimaan ja Cambodian rajalle. Sille päivää tulikin 1,4 km vertikaalia nousua ja päivän reitti oli 140 kilsaa. Muuten homma on ollut lähinnä kevyttä kruisailua.
Pyörämatkailu antaa paljon, asiat kokee niin eri tavalla, kuin reppumatkaajana. Kaikki kokemukset ovat kirjaimellisesti niin konkreettisia ja tulevat suoraan kasvoille fillarin satulassa. Tämä sisältää kaikenlaiset sääilmiöt, hajut, äänet jopa vastaan lentävät pikku ötökätkin. Nuo kaikki havainnot jäävät usein kokonaan väliin kun liikkuu jollain nopeammalla välineellä. Tietty jos prätkällä malttaisi ajaa hitaasti voisi päästä lähelle samanlaista tilaa. Samaan aikaan, kun kaikenlaista tulee suoraan kasvoille, on siinä aikaa omille ajatuksille. Muutaman päivän ajamisen jälkeen sitä ajelee omissa ajatuksissaan, joita ympäröivä maailma sopivasti aina katkoo olemassaolollaan. Kutakuinkin tuollainen on pyörämatkailun filosofinen puoli itselläni näillä reissuilla.
Nyt kuitenkin kokretiaan; on jälleen aika pistää sekavat tarinat odottamaan seuraavaa reissua. Arkinen aherrus alkaa ensi viikolla, Suomessa onkin mitä mainioimmat kelit työmatkapyöräilyyn juuri tällä hetkellä.
Lopuksi vielä muutamia kuvia:
Pyörämatkailu antaa paljon, asiat kokee niin eri tavalla, kuin reppumatkaajana. Kaikki kokemukset ovat kirjaimellisesti niin konkreettisia ja tulevat suoraan kasvoille fillarin satulassa. Tämä sisältää kaikenlaiset sääilmiöt, hajut, äänet jopa vastaan lentävät pikku ötökätkin. Nuo kaikki havainnot jäävät usein kokonaan väliin kun liikkuu jollain nopeammalla välineellä. Tietty jos prätkällä malttaisi ajaa hitaasti voisi päästä lähelle samanlaista tilaa. Samaan aikaan, kun kaikenlaista tulee suoraan kasvoille, on siinä aikaa omille ajatuksille. Muutaman päivän ajamisen jälkeen sitä ajelee omissa ajatuksissaan, joita ympäröivä maailma sopivasti aina katkoo olemassaolollaan. Kutakuinkin tuollainen on pyörämatkailun filosofinen puoli itselläni näillä reissuilla.
Nyt kuitenkin kokretiaan; on jälleen aika pistää sekavat tarinat odottamaan seuraavaa reissua. Arkinen aherrus alkaa ensi viikolla, Suomessa onkin mitä mainioimmat kelit työmatkapyöräilyyn juuri tällä hetkellä.
Lopuksi vielä muutamia kuvia:
