sekavia tarinoita maailmalta: Nakhon Sawan

Päivän reitti: Sam Chuk kilsat 150 km (1773 km). Oikein hyvää vuotta 2565 Thaimaan kalenterin mukaan. Täällähän ajanlasku alkoi 543 vuotta aikaisemmin kuin Euroopassa. Tänään oli oikein mukava ajopäivä, fillari kulki mukavasti riisiviljelmien ympäröidessä maisemaa. Tuulikin oli sopivan suotuisa ja tuoreet jalat, kun eilen oli huilipäivä. Olin tässä kylässä jo ennen kahta ja siinä pähkäilin, että jatkanko matkaa vai mitä teen. Ajoin sit vielä tuohon Sam Chukin keskustaan. Ihan kivan oloinen pikkukaupunki, mutta majoitusta ei löytynyt millään. Booking ja Agoda eivät antaneet yhtään vaihtoehtoa, vaikka google maps näytti, että majoitusta löytyy. Varmaan pari tuntia siinä ajelin ympäri ja totesin, että hotelleissa oli luukut kiinni. 40 kilsan päässä oli ollut isompi kaupunki, mutta hotlaa etsiessä oli kulunut niin kauan aikaa, että palasin jonkun matkaa taaksepäin ja löysin majoituksen. Kyllä korona on koetellut matkailua täällä ihan kovalla kädellä. Toki voihan olla isossa kuvassa ihan hyvä, että matkailu hieman vähenee.

Eilen oli fillarin pesu ja huoltopäivä. Huomasin, että takanavassa on jonkin verran klappia, mitä siellä ei pitäis olla yhtään. Kiristin läpiakselia sen mitä uskalsin, kun ei oo sellaisia työkaluja, että vois laakereita kiristää. Pitää Hua Hinissä viedä fillari huoltoon, jos homma tulis jiiriin laakerien kiristämisellä. Kyllä tuolla tän reissun varmaankin ajaa, vaikka sille ei pystyis tekemään mitään, mutta sen jälkeen napa ja käytännössä koko kiekko on kierrätyskamaa.

Aamulla kuuden aikaan kun kävin hakemassa hotlan kahviautomaatista kahvia, respan aulassa oli thaikku fillaristeja iso porukka. Koitin siinä yhdeltä kysellä, että mikä pössis ja sen verran selvisi, että Chiang Maihin ovat menossa. Kävin pakkaamassa kamat ja hörpin kahvit. Se sama porukka oli edelleen aulassa ihmettelemässä. Siihen tuli sit yks enkkua osaava kaveri, joka kertoi, että toi on hyväntekeväisyysajo. Niillä oli aika iso ryhmä, kertoi, että pyrkivät ajamaan noin satkun päivässä. Tuntui kyllä kovalta lukemalta, kun katsoi miten paljon kamaa niillä oli ja kuinka hitaasti pääsivät liikkelle. Hyvä meininki kuitenkin ja sehän on tärkeintä. Niillä oli huoltoautokin mukana, mutta kuten kuvista näkyy, sitä tavaraa oli paljon. Toivotin onnea Chiang Main mäkiin, tuollaisella yhdistelmällä niissä on tekemistä. Mä pääsen todennäköisesti parin päivän päästä haistelemaan merituulia tuonne Siaminlahdelle. Siitä onkin jo kolme vuotta kun siitä ajelin kohti Singaporea. Maailma on muuttunut aika paljon niistä ajoista.