Tai noh, miten sen ottaa. Tänään näin yhden elämäni hienoimmista kaupungeista. Ei erityisen tunnettu, nimeltään Piran. Tuli sellainen fiilis, että siellä vois asustella muutaman kuukauden ja vaan ihmetellä.
Muutenkin Slovenia on jättänyt positiivisen vakutelman, huomattavasti parempi kuin Kroatia. Täällä toimii kaikki, mutta kuitenkaan ihmisiä ei ole tasapäistetty, kuten Balkanilla on tapana. Maalla on selvästi oma sielu ja ihmiset vaikuttaisivat olevan balanssissa. Kyllä tänne kelpaa matkustaa.
Piranin jälkeen menin hetkeks pöjöttään piitsille ja luin loppuun slummien miljonääri kirjan. Se oli todellinen matka takaisin Intian muistoihin. Olen katsellut kyseistä leffaa useita kertoja, mutta en koskaa alusta loppuun. Kirja oli kyllä erittäin hyvä luotaus intialaiseen kulttuuriin. Muutamaan otteeeseen lähis elin mukana junamatkalla tai samosa ostoksilla. Varsinkin niille, jotka ovat Intiassa matkustaneet, suosittelen luettavaksi. Se tuo muistoja mieleen.
Jos kaikki menee tuubiin, niin huomenna lastaan talvirenkaaat auton takabaksiin ja sit suuntaan vuorille. Tarkoituksena olla perjantaihin asti haistelemassa raikasta vuoristoilmaa ja sit suunta Balkanille.
Plitvecin kuvakavalkadi antaa odottaa itseään jonkin aikaa. Ottamani kuvat on sen verran isoja, että niitä ei saa mitenkään pyörimään diaesityksenä. Joudun sit pienentämään valitsemani kuvat ja se tapahtuu jossain vaiheessa, kun oon Kosovossa.
Siinä kaikki tällä kertaa, Intia opettaa ja nyt mä lähden syömään fisua.
