sekavia tarinoita maailmalta: Hua Hin

Aamun lenkki Hua Hin kilsat 82 km (2189 km). Aamusella hörpin kupin kahvia, vedin yhden kaurakeksin ja polkaisin fillarin liikkeelle. Olin takaisin hotlalla vasta yhden jälkeen ja kieltämättä oli suht hutera olo energiavajeesta johtuen. Sehän tässä on haasteena kun on maailmalla, eikä mutsi ole muistuttamassa, että pitää syödä... Oli sinällään ihan kiva lenkki tuonne Burman rajan suuntaan. Hua Hinista kun jatkaa satkun etelään, niin enään ei ajellakaan tuollaisia lenkkejä, sen verran kapea on Thaimaa siinä kohdalla.

Täällä on ollut kova tuuli nyt pari päivää. Eilen kävin pikkuisen käppäilemässä piitsillä. Vesi oli tuulen vuoksi todella korkealla, eikä siellä juuri piitsiä ollut esillä. Kovin hiljaista on Hua Hinissakin. Toki se mahdollistaa halvemmat yöpymiset, mutta jos tilanne ei lähivuosina muutu, niin täällä tulee olemaan todella paljon ylimääräistä majoituskapasiteettia, joka varmaan johtaa konkursseihin. Eilen aamulla vein fillarin tohon naapuriin huoltoon tai yritin viedä. Firman pomo totesi, että huoltojono on ainakin viikon, joten saa tuo takanavan huolto odotella aikoja parempia. Täällä kyllä on jonkinverran fillaristeja, tänäänkin muutamia tuli vastaan. Äkkiseltään ajateltuna tuo Burman suunta on lähes ainoa järkevä lenkkisuunta, koska näillä rannan suuntaisilla teillä on aika vilkas liikenne. Tänään ajoin tuon reilut 80 kilsaa yhdellä kuvaus- ja yhdellä vedenhankinta tauolla. Ihan kohtuullisesti kroppa on tottunut tuohon satulassa istumiseen. Se on kuitenkin aika staattinen asento, mutta reilut 2 tkm on auttanut asiaa. Jalatkin tuntuu ihan hyvältä, vaikka edelleen tuota hermosärkyä on oikeassa jalassa. Fillariin oon ollut tyytyväinen. Tämä on eka pidempi reissu tuolla fillarilla laukkujen kanssa. Ei varmaankaan jää viimeiseksi, jos joku ei pölli sitä. Teräsrunkoisena se menee vakaasti kovissakin alamäissä ja ajoasento on oikein hyvä. Kuukausi reissua on nyt takana ja pari edessä. Aamusella hieman piirtelin reittejä ja katselin paljonko kilsoja vois olla edessä. Ei viitsis Puksuun mennä sentään kuukaudeksi pöjöttään. Eiköhän tuosta löydy kaikenlaisia paikkoja missä voi piipahtaa. Maanantaina jatkan matkaa Prachuap Khiri Khaniin, reilu satku tästä etelään. Se vaikutti 3 vuotta sitten todella kivalta paikalta. Katselin, että siellä on nyt paljon enemmän majoitusta, kuin silloin. Saapa nähdä onko siellä turisteja kuinka paljon. Se ei oo kyllä koskaan ollut massaturismikohde. Huomisen vielä patsastelen täällä Hua Hinissa, pyykit pitää vielä pestä ja muuten vaan chillailla. Ehkä pari minuuttia vois käyttää lihashuoltoonkin aikaa.

Loppuun kuvia torstailta ja tän päivän lenkiltä. Torstain alkumatkasta oli suolakenttiä molemmin puolen tietä. Samuth Songhramista etelään on todella alavaa maastoa ja merivesi tulee pitkälle sisämaahan. Siitä sitten kuivatellaan suolaa. Liekö silloin se suolainen meri-ilma, kun ajopäivän jälkeen janotti kovasti.