Päivän kilsat 121 km yhteensä 815 km. Päivän reitti
Dubrovnik - Drvenik
Vaikka tänään vertikaalia nousua 1200 m, silti keskari lähes 21 km/h. Tuo otsikko ei kuitenkaan tarkoita pelkästään sitä. Oli kyllä makee ajopäivä, yksi elämäni parhaimmista. Tuli kyllä huudettua JIIIIHAATA useampaan kertaan, oli niin makea fiilis. Mähän olin näillä kulmilla 2011 kesällä lomailemassa. Lähdin Kosovosta Audilla kurvaileen entisen Jugoslavian road tripin. Tästä Kroatian rannikosta mulla jäi todella surkea fiilis. Kaikki oli ylihinnoteltua ja kukaan ei halunnut tarjota majoitusta yhdeksi yöksi, vaikka ei ollut edes kovin sesonkiaika. Huonolla tuurillakaan hommaa ei voi selittää, koska olin täällä kuitenkin useamman yön. Nyt asiat vaikuttavat olevan eri tavalla.
Aamu alkoi kivasti, lyhyin reitti tuolle D8 tielle oli portaita pitkin suoraan majatalolta. Alkuun siis kannoin kaikki kamat noita portaita pitkin, että pääsin ajamaan. Voin todeta, että alkulämmöt oli ihan hyvät. Tänään oli jo aamulla 20 lämmintä.
Sen jälkeen vuorossa sillan ylitys, oli todella makeet maisemat. Ei vaan viitsinyt sillalla näpsiä kuvia, kun siinä sattui olemaan hieman liikennettä.
Toi D8 tien liikenne oli hieman arvoitus. Olihan siinä alkuun todella paljon liikennettä, mutta fillaristi sai hyvin tilaa. Näyttää täälläkin olevan noi jakeluautot, jotka ajaa välillä ihan hipoen ohi. Rekkakuskit on kyllä odottaneet kärsivällisesti turvallista ohituspaikkaa ja kukaan ei tööttäile muuten kuin kannustukseksi.
 |
| Tännekin on rakennettu muuri. |
 |
Vaaran paikka, kumpaahan pitäis varoa enemmän. Kuten lipusta näkyy, tänään tuuli reippaasti
 |
 |
| Kappale kauneinta Bosniaa... |
 |
|
Loppuun vielä kuva mun majatalosta Apartment Luna Drvenik. Aivan mieletön systeemi. Mä etsin kämppää jo tossa edellisessä kylässä. Se tuntui olevan todella autio ja lähinnä siellä fiksattiin majapaikkoja. Kysyin yhdeltä vanhemmalta herrasmieheltä majoitusta. Hän ei halunnut avata oviaan yhden yön takia. Kehotti menemään naapuriin. Koputtelin niiden ovea, siellä räksytti ainoastaan koira, eikä kukaan avannut. Odottelin aikani, niin sit se herrasmies vikkas mut luokseenja tarjosi alakerran huoneistoa. Sieltä tulvahti oikein kunnon homeen haju ja hintakaan ei olis ollut kuin 50€/yö. Siivouskin oli unohtunut siinä vaiheessa kun viime kauden viimeiset asukkaat lähti. Kiitin ja hyppäsin fillarin selkään. Onneks täällä on näitä kyliä muutaman kilsan välein. Tästä kylästä lähtee lautta Hvarin saarelle joten täällä oli jo elämää. Stoppasin ekana tän majatalon edessä, kun frouva kasteli kukkia. Kysyin majapaikkaa yhdeksi yöksi ja vastaus oli hyvällä enkulla, että sulle kyllä löytyy. Kurkkasin kämppään sisään ja tämä on tosi makee. Tämä on juuri valmistunut ja olen eka asukas. Talon isäntä tuli kantamaan mun kamoja ja emäntä riensi hakemaan tervetuliais drinkiksi jotain kotitekoista kirsikkaviinaa, joka oli oikein hyvää. Hintaa en edes viitsi tänne kirjoittaa, koska tämä on niin halpa. Kun se kulkee, niin se kulkee... Katsotaan mihin matka huomenna jatkuu.
