Päivän kilsat 96km yhteensä 1578 km. Päivän reitti Rannikkoa Riminille
Eilistä ajopäivää vois luonnehtia yhdellä lauseella; "kusta ja paskaa".
Aamulla tihuutteli vettä, kun lompsin syömään mm. mansikoita aamiaiselle. Tarkastin vielä muutamasta ennusteesta, että pari tuntia tihuuttaa ja sit paistaa aurinko. Varauduin ajopäivään ajatuksella kesä kasteen kuivaa. Lämmintä oli 14 astetta, joten ajosortsit, t-paita, irtohihat ja tuulitakki tomii tuolla kelillä ihan hyvin.
Kyllä se muutaman tunnin toimikin, mutta siinä ajassa lämpötila oli pudonnut 10 asteeseen ja sade oli yltynyt ihan reippaaksi jatkuvaksi sateeksi. Ei auttanut kuin parkkeerata fillari kahvilan eteen ja lämmittelemään. Olin tietty ihan läpimärkä, kengissäkin varmaan litra vettä. Kahvilan pitäjä frouva ei kuitenkaan luonut pahaa silmää, vaan toivotti tervetulleeksi. Otin kaffetta ja istuin nurkkapöydässä kaikki ajokamppeet päällä. Kropan lämmöllä ne kuivuis päälle. Reilu vartin istumisen jälkeen alkoi ihan holtiton horkkatärinä. Varsinkaan jalkojen tärinää ei pystynyt kontrolloimaan mitenkään. Tietty yläkroppa rupes myös tärisemään. Eipä oikein kahvikuppi meinannut pysyä kädessä. Aikani täristyään, se pikuhiljaa väheni. Tilasin lisää kahvia ja hain laukuista lisää vaatetta päällle. Olin muutaman kilsan Ravennan ulkopuolella. Tein jo päätöksen, että menen junalla loppumatkan. Matkaa Riminille oli noin 50 kilsaa. Vartin päästä horkkakohtaukset jatkui ja kävin välillä vessassa tekemässä punnerruksia, että saa kroppaan lämmintä. X-hypyt olis ollut tehokkampia, mutta vetiset pyöräilykengät jalassa siitä ei olis tullut mitään. Sade hiljeni tihkuksi ja päätin, että paras keino lämmitä on lähteä ajamaan. Nyt mulla oli goretakki ja pitkät lahkeet lisänä. Nurkkapöydän ympäristöön ja litratolkulla vettä, joka oli valunut mun kamoista. Kahvilan pitäjä toivotti hyvää matkaa ja alkoi luuttuamaan lattiaa kuivaksi.. Valitsemani taktiikka toimikin ja horkkatärinä loppui puolen tunnin ajon jälkeen. Kovin miellyttävää ajaminen ei ollut, kun jalat oli ihan märät. Kertaalleen puristin enimmät vedet pois sukista kahvilassa, mutta kengissä oli vettä niin paljon, että eipä tuo juuri auttanut.
Matka eteni kuitenkin ihan hyvää vauhtia pikku tihkusateessa, kunnes se yltyi kunnon rankkasateeksi noin puoli tuntia ennen Riminiä. Ei auttanut kuin hakeutua sateen suojaan ja siinä kovimman sateen loppumista odotellessa mielessäni kehuskelin meteorologien ammattitaitoa. Olin katsellut hotellin valmiiks netistä, mutta päätin, että ensin pitää ostaa pullo punkkua ja sit suoraan suihkuun ja sit katsomaan Giron Etna etappia. Se olikin varsin toimiva suunnitelma. Illalla kävin kylillä katsomassa mesuliigan matsia, kun Juventus raivasi tiensä finaaliin. Ei ole mikään helppo homma Realille tehdä finaalissa Juvelle maaleja.
Nyt on pyykit pesty, aurinko paistaa ja aika lähteä juomaan aamu makiaattoa. Hotla on muuten ihan ok, mutta niiden mainostama uima-allas on edelleen pressujen alla. Pitää huomiseksi katsella joku toimivampi setti. Eilen varasin jo majoituksen tuolta lähistön vuoristosta, minkä lähellä Giron etappi ajetaan 17.5.
Täällä siis asiat ihan jiirissä, toivottavasti myös siellä.
Loppuun kuvia enimmäkseen toissapäivältä, kun ajelin Lido di Jesololta noita kapeita aallonmurtajakaistaleita pitkin Venetsian edustalta. Alkuun hotelleja Lido di Venezian saarella.
Eilistä ajopäivää vois luonnehtia yhdellä lauseella; "kusta ja paskaa".
Aamulla tihuutteli vettä, kun lompsin syömään mm. mansikoita aamiaiselle. Tarkastin vielä muutamasta ennusteesta, että pari tuntia tihuuttaa ja sit paistaa aurinko. Varauduin ajopäivään ajatuksella kesä kasteen kuivaa. Lämmintä oli 14 astetta, joten ajosortsit, t-paita, irtohihat ja tuulitakki tomii tuolla kelillä ihan hyvin.
Kyllä se muutaman tunnin toimikin, mutta siinä ajassa lämpötila oli pudonnut 10 asteeseen ja sade oli yltynyt ihan reippaaksi jatkuvaksi sateeksi. Ei auttanut kuin parkkeerata fillari kahvilan eteen ja lämmittelemään. Olin tietty ihan läpimärkä, kengissäkin varmaan litra vettä. Kahvilan pitäjä frouva ei kuitenkaan luonut pahaa silmää, vaan toivotti tervetulleeksi. Otin kaffetta ja istuin nurkkapöydässä kaikki ajokamppeet päällä. Kropan lämmöllä ne kuivuis päälle. Reilu vartin istumisen jälkeen alkoi ihan holtiton horkkatärinä. Varsinkaan jalkojen tärinää ei pystynyt kontrolloimaan mitenkään. Tietty yläkroppa rupes myös tärisemään. Eipä oikein kahvikuppi meinannut pysyä kädessä. Aikani täristyään, se pikuhiljaa väheni. Tilasin lisää kahvia ja hain laukuista lisää vaatetta päällle. Olin muutaman kilsan Ravennan ulkopuolella. Tein jo päätöksen, että menen junalla loppumatkan. Matkaa Riminille oli noin 50 kilsaa. Vartin päästä horkkakohtaukset jatkui ja kävin välillä vessassa tekemässä punnerruksia, että saa kroppaan lämmintä. X-hypyt olis ollut tehokkampia, mutta vetiset pyöräilykengät jalassa siitä ei olis tullut mitään. Sade hiljeni tihkuksi ja päätin, että paras keino lämmitä on lähteä ajamaan. Nyt mulla oli goretakki ja pitkät lahkeet lisänä. Nurkkapöydän ympäristöön ja litratolkulla vettä, joka oli valunut mun kamoista. Kahvilan pitäjä toivotti hyvää matkaa ja alkoi luuttuamaan lattiaa kuivaksi.. Valitsemani taktiikka toimikin ja horkkatärinä loppui puolen tunnin ajon jälkeen. Kovin miellyttävää ajaminen ei ollut, kun jalat oli ihan märät. Kertaalleen puristin enimmät vedet pois sukista kahvilassa, mutta kengissä oli vettä niin paljon, että eipä tuo juuri auttanut.
Matka eteni kuitenkin ihan hyvää vauhtia pikku tihkusateessa, kunnes se yltyi kunnon rankkasateeksi noin puoli tuntia ennen Riminiä. Ei auttanut kuin hakeutua sateen suojaan ja siinä kovimman sateen loppumista odotellessa mielessäni kehuskelin meteorologien ammattitaitoa. Olin katsellut hotellin valmiiks netistä, mutta päätin, että ensin pitää ostaa pullo punkkua ja sit suoraan suihkuun ja sit katsomaan Giron Etna etappia. Se olikin varsin toimiva suunnitelma. Illalla kävin kylillä katsomassa mesuliigan matsia, kun Juventus raivasi tiensä finaaliin. Ei ole mikään helppo homma Realille tehdä finaalissa Juvelle maaleja.
Nyt on pyykit pesty, aurinko paistaa ja aika lähteä juomaan aamu makiaattoa. Hotla on muuten ihan ok, mutta niiden mainostama uima-allas on edelleen pressujen alla. Pitää huomiseksi katsella joku toimivampi setti. Eilen varasin jo majoituksen tuolta lähistön vuoristosta, minkä lähellä Giron etappi ajetaan 17.5.
Täällä siis asiat ihan jiirissä, toivottavasti myös siellä.
Loppuun kuvia enimmäkseen toissapäivältä, kun ajelin Lido di Jesololta noita kapeita aallonmurtajakaistaleita pitkin Venetsian edustalta. Alkuun hotelleja Lido di Venezian saarella.
 |
| Yksi päivän kolmesta lauttamatkasta, kuten huomaatte, aika massiivinen merisumu |
 |
| Pellestrinan saaren tulvavalli oli aika massiivinen. Tulee kai välillä isoa aaltoa etelästä, kun Brindisissä keikutetaan venettä |
 |
| Kanava Chioggian kaupungissa |
