Päivän ajot; kylille makiaatolle ja takaisin, ei dataa olemassa...
Tänään luin loppuun Pietiläisen legioonalaistarinan. Sit ajelin jo totuttuun tapaan tuonne Riminin venesatamaan makiaatolle. Olin jo aamulla vaihtamassa hotellia, kun oli tarkoitus odotella täällä 16.5 asti ja sit ajella lähemmäksi seuraavana päivänä ajettavaa Giron etappia. En kuitenkaan jaksanut pakata, joten samassa hotlassa edelleen. Sitäpaitsi toi kattoterde oli oikein mukavan suojaisa paikka lueskella päivällä.
Makiaatolla sit tuli mieleen, että kuinkas kaukana noi aikaisemmat etapit onkaan. Jos vaikka siirtyis sinne missä ajetaan, eikä vaan odottelis täällä. 14.5 sunnuntaina ajetaan yks etappi rannikolla, 250 kilsaa tästä etelään. Noh, sinne sitten. Kuten duunikaveri totesi; nopeat liikkeet on näyttäviä. Sinne ehtii ajaa parissa päivässä joten lauantai iltana pitäis jo olla ottamassa palauttavaa Limoncelloa Pescarassa. Sunnuntain etappi menee suht läheltä, sinne voi tehdä päiväreissun fillarilla.
Huomiselle on luvattu ukkosmyrskyä iltapäivälle. Pitää varmaan hieman tähyillä, millaista pilveä taivaalla liikkuu. Kovin paljon ei kiinnosta ajaa kovassa sateessa. Pescaran kulmilla pari yötä ja maanantaina junalla takaisin Riminiin. Tiistaina sit siirtyminen tuonne San Marinon länsipuolelle vuoristoon odottelemaan keskiviikon etappia. Siinä lyhyen tähtäimen suunnitelma, sillä mennään !
Hieman nauratti välillä kun luin Pietiläisen legioona tarinaa. Kaveri joutui punnertamaan aika ahkerasti uran alkuaikoina. 100 punnerrusta meni kuulema helposti. Jokainen joka on punnerrellut tietää, että 100 etunojapunnerrusta jos tekee yhtäjaksoisesti, niin niitä on jonkin verran treenattu.
Mä tein sellaisen päätöksen ennen matkaa, kun istumisen on todettu olevan terveydelle haitallista, on reissun aikana myös harrastettava jotain liikuntaa. Vaikkakin istun tuolla hienolla Brooks B17 nahkasatulalla, istumista se on sekin. Päätin, että joka päivä punnerran 100 kertaa. Jos jonain päivänä jää väliin, niin sit kerääntyy ns korjausvelkaa, mikä tietty on maksettava takaisin. Jossain vaiheessa sitä tulikin Sardiniassa. Brindisissä sit punnertelin ihan urakalla, tais mennä 400-500 parhaina päivinä. Pietiläiseen verrattuna olen tietty aloittelija, vain 80 kertaa olen pystynyt punnertamaan yhtäjaksoisesti...
Mukavaa viikonloppua sinne ja valdavat onnittelut Jussalle ja Kristalle tytön syntymästä.
Kuten kuvista huomaa, täällä on vaan juotu makiaattoa ja rapsuteltu mirrejä.
Tänään luin loppuun Pietiläisen legioonalaistarinan. Sit ajelin jo totuttuun tapaan tuonne Riminin venesatamaan makiaatolle. Olin jo aamulla vaihtamassa hotellia, kun oli tarkoitus odotella täällä 16.5 asti ja sit ajella lähemmäksi seuraavana päivänä ajettavaa Giron etappia. En kuitenkaan jaksanut pakata, joten samassa hotlassa edelleen. Sitäpaitsi toi kattoterde oli oikein mukavan suojaisa paikka lueskella päivällä.
Makiaatolla sit tuli mieleen, että kuinkas kaukana noi aikaisemmat etapit onkaan. Jos vaikka siirtyis sinne missä ajetaan, eikä vaan odottelis täällä. 14.5 sunnuntaina ajetaan yks etappi rannikolla, 250 kilsaa tästä etelään. Noh, sinne sitten. Kuten duunikaveri totesi; nopeat liikkeet on näyttäviä. Sinne ehtii ajaa parissa päivässä joten lauantai iltana pitäis jo olla ottamassa palauttavaa Limoncelloa Pescarassa. Sunnuntain etappi menee suht läheltä, sinne voi tehdä päiväreissun fillarilla.
Huomiselle on luvattu ukkosmyrskyä iltapäivälle. Pitää varmaan hieman tähyillä, millaista pilveä taivaalla liikkuu. Kovin paljon ei kiinnosta ajaa kovassa sateessa. Pescaran kulmilla pari yötä ja maanantaina junalla takaisin Riminiin. Tiistaina sit siirtyminen tuonne San Marinon länsipuolelle vuoristoon odottelemaan keskiviikon etappia. Siinä lyhyen tähtäimen suunnitelma, sillä mennään !
Hieman nauratti välillä kun luin Pietiläisen legioona tarinaa. Kaveri joutui punnertamaan aika ahkerasti uran alkuaikoina. 100 punnerrusta meni kuulema helposti. Jokainen joka on punnerrellut tietää, että 100 etunojapunnerrusta jos tekee yhtäjaksoisesti, niin niitä on jonkin verran treenattu.
Mä tein sellaisen päätöksen ennen matkaa, kun istumisen on todettu olevan terveydelle haitallista, on reissun aikana myös harrastettava jotain liikuntaa. Vaikkakin istun tuolla hienolla Brooks B17 nahkasatulalla, istumista se on sekin. Päätin, että joka päivä punnerran 100 kertaa. Jos jonain päivänä jää väliin, niin sit kerääntyy ns korjausvelkaa, mikä tietty on maksettava takaisin. Jossain vaiheessa sitä tulikin Sardiniassa. Brindisissä sit punnertelin ihan urakalla, tais mennä 400-500 parhaina päivinä. Pietiläiseen verrattuna olen tietty aloittelija, vain 80 kertaa olen pystynyt punnertamaan yhtäjaksoisesti...
Mukavaa viikonloppua sinne ja valdavat onnittelut Jussalle ja Kristalle tytön syntymästä.
Kuten kuvista huomaa, täällä on vaan juotu makiaattoa ja rapsuteltu mirrejä.
