20.1.2018 reitti: Chiang Mai 125km/685km
No niin, ensimmäinen etappi on takana ja reidet on valmistettu alkavaa lapin kiertuetta varten. Kuuden ajopäivän jälkeen tuntuu kieltämättä kivalta hörppiä kaffetta sängyssä ja kirjoitella tätä juttua. Kello on jo sentään kahdeksan täällä. Sen verran toki kävin ulkona, että hain kaffetta läheiseltä 7-11 kaupalta.
Eilen aamulla taas kuudelta herätys. Ensimmäisenä joutui rengastöihin, kun takarenkaasta oli ohut metallilanka päässyt pistosuojauksen läpi. Aamu tuntui ihan huoneeseen asti raikkaalta ja kun päästiin seiskalta liikkeelle, lämmintä oli vaan 11 astetta. Se tuntui ihan jäätävän kylmältä lyhythihaisessa paidassa. Solidaarisuuden osoituksena Suomessa asuville, en kuitenkaan lisännyt vaatetta, vaan odottelin auringon puskevan aamusumun läpi lämmittämään.
Viimeiset kolme päivää tosiaan ajeltu lappeenrantalaisen kaverin kanssa. Oltiin yhteyksissä aikoinaan fillarifoorumilla ja kun satuttiin samana päivänä Khampaeng Phetiin, niin päätettiin ajaa kimpassa tänne Chiang Maihin. Monenlaisia teitä on ajettu, moottoritietä AH2 aika pitkä siivu, välillä Ping joen varren pikkuteitä ja muutama päivä 106 paikallistietä, joka nousi 600m korkeuteen. Täällä ilmeisesti moottoritiellä saa pyöräillä, ainakaan kieltomerkkejä ei ole näkynyt, kukaan ei soita torvea, eikä poliisikaan ole heristellyt sormeaan. Siinä on itseasiassa ihan hyvä ajaa, koska sitä laitimmaista kaistaa ei käytännössä käytä muut kuin mopot ja liittymistä kääntyvät ajoneuvot. Positiivinen juttu on myös se, että tiet on erittäin hyvässä kunnossa ja taukopaikkoja on tasaiseen tahtiin. Maisemaltaan toki todella tylsää ajettavaa.
Eilen viimeinen 30km ajettiin todellista maisemareittiä Ping joen varrella. Se on kylläkin kapea ja mutkainen tie ja loppuvaiheessa varsin ruuhkainen.
Vietän täällä pari lepopäivää. Jalat kaipaa hieman palautusta tuleviä mäkiä ajatellen. Varmaan tiistaina jatkan matkaa Chiang Rain suuntaan, minne pitäis ehtiä parissa päivässä. Sieltä sit Laosin suuntaan. Tuntui hieman oudolta kun täällä Chiang Maissa on niin paljon turisteja. Tuossa matkan varrella kun ei ole edes joka päivä nähnyt ulkomaalaisia ja täällä niitä riittää. Asia sinällään haittaa mitenkään, päinvastoin. Kiva kun voi tilata ruokaa englanninkieliseltä listalta.
Aloitin jo viikko sitten hyväksi havaitun tavan, että vastapainona päivän istumiselle satulassa, joka päivä punnerran 100 etunojapunnerrusta. Tänään täytyy punnertaa hieman reippaammin, kun jäänyt pari päivää väliin. Omalta partsilta näkyy viereisen hotellin uima-allas. Kohta sinne paistaa aurinko ja silloin myös mä olen siellä. Nyt vaan huilia, kamojen huoltoa ja hieman reittisuunnittelua, ehkä jossain vaiheessa ehtii mirrejäkin hieman rapsuttelemaan.
Eilen otettiin muutama bissekin, 10 jälkeen illalla oli kyllä mentävä koisimaan.
Pistän vielä kuvia kolmen päivän ajalta:
No niin, ensimmäinen etappi on takana ja reidet on valmistettu alkavaa lapin kiertuetta varten. Kuuden ajopäivän jälkeen tuntuu kieltämättä kivalta hörppiä kaffetta sängyssä ja kirjoitella tätä juttua. Kello on jo sentään kahdeksan täällä. Sen verran toki kävin ulkona, että hain kaffetta läheiseltä 7-11 kaupalta.
Eilen aamulla taas kuudelta herätys. Ensimmäisenä joutui rengastöihin, kun takarenkaasta oli ohut metallilanka päässyt pistosuojauksen läpi. Aamu tuntui ihan huoneeseen asti raikkaalta ja kun päästiin seiskalta liikkeelle, lämmintä oli vaan 11 astetta. Se tuntui ihan jäätävän kylmältä lyhythihaisessa paidassa. Solidaarisuuden osoituksena Suomessa asuville, en kuitenkaan lisännyt vaatetta, vaan odottelin auringon puskevan aamusumun läpi lämmittämään.
Viimeiset kolme päivää tosiaan ajeltu lappeenrantalaisen kaverin kanssa. Oltiin yhteyksissä aikoinaan fillarifoorumilla ja kun satuttiin samana päivänä Khampaeng Phetiin, niin päätettiin ajaa kimpassa tänne Chiang Maihin. Monenlaisia teitä on ajettu, moottoritietä AH2 aika pitkä siivu, välillä Ping joen varren pikkuteitä ja muutama päivä 106 paikallistietä, joka nousi 600m korkeuteen. Täällä ilmeisesti moottoritiellä saa pyöräillä, ainakaan kieltomerkkejä ei ole näkynyt, kukaan ei soita torvea, eikä poliisikaan ole heristellyt sormeaan. Siinä on itseasiassa ihan hyvä ajaa, koska sitä laitimmaista kaistaa ei käytännössä käytä muut kuin mopot ja liittymistä kääntyvät ajoneuvot. Positiivinen juttu on myös se, että tiet on erittäin hyvässä kunnossa ja taukopaikkoja on tasaiseen tahtiin. Maisemaltaan toki todella tylsää ajettavaa.
Eilen viimeinen 30km ajettiin todellista maisemareittiä Ping joen varrella. Se on kylläkin kapea ja mutkainen tie ja loppuvaiheessa varsin ruuhkainen.
Vietän täällä pari lepopäivää. Jalat kaipaa hieman palautusta tuleviä mäkiä ajatellen. Varmaan tiistaina jatkan matkaa Chiang Rain suuntaan, minne pitäis ehtiä parissa päivässä. Sieltä sit Laosin suuntaan. Tuntui hieman oudolta kun täällä Chiang Maissa on niin paljon turisteja. Tuossa matkan varrella kun ei ole edes joka päivä nähnyt ulkomaalaisia ja täällä niitä riittää. Asia sinällään haittaa mitenkään, päinvastoin. Kiva kun voi tilata ruokaa englanninkieliseltä listalta.
Aloitin jo viikko sitten hyväksi havaitun tavan, että vastapainona päivän istumiselle satulassa, joka päivä punnerran 100 etunojapunnerrusta. Tänään täytyy punnertaa hieman reippaammin, kun jäänyt pari päivää väliin. Omalta partsilta näkyy viereisen hotellin uima-allas. Kohta sinne paistaa aurinko ja silloin myös mä olen siellä. Nyt vaan huilia, kamojen huoltoa ja hieman reittisuunnittelua, ehkä jossain vaiheessa ehtii mirrejäkin hieman rapsuttelemaan.
Eilen otettiin muutama bissekin, 10 jälkeen illalla oli kyllä mentävä koisimaan.
Pistän vielä kuvia kolmen päivän ajalta:
 |
| Neljä seuraavaa kuvaa on Ping joelta Ban Takin kylästä |
 |
| 4 kuvaa Ping joen varrelta, Chiang Main eteläpuolelta. Lappeenrannan härkäkin mahtunut osittain kuvaan 😎 |
 |
| Ahkeruus kaffeella |
 |
| Surly kulkee |
 |
| Talvi tulee... |
 |
| Kahvilan vahtikoira päikkäreillä |
