Olkoon paikka vaikka Lamae 128 km yhteensä 707 km ja päivän reitti
https://connect.garmin.com/modern/activity/4335829487
Oli aika hitaanlainen startti tänään. Heräsin seiskalta, hotelliin kuului aamupala, joten kömmin sitä syömään. Liikkeelle pääsin vasta puoli ysi. Noh, sinällään mihinkään ei ole kiire, mukavampi vaan lähteä aamusta liikkeelle. Se aamupala oli kyllä virhe, sellainen puolivaloilla meininki monta tuntia aamusta. Selvästi parempi, kun lähtee heti liikkeelle ja nappaa korkeintaan kahvin eka tunnin aikana. Fillari kulkee tyhjällä vatsalla oikein hyvin noin kolmisen tuntia. Sen jälkeen voi syödä suoraan lunchin. Kerran väsäsin puuron, mitä mulla on mukana, mutta ei se täällä maistu, joten pitää ruokkia paikallista mustia niillä hiutaleilla.
Tänään lähdin ilman mitään kummempaa reittisuunnittelua sutimaan kohti Chumphonia. Sieltä jatkoin hieman kiemurrellen tie 41 joka tunnetaan myös Asia Highway nimellä. Ihan hyvä siinä oli ajella eikä ihan niin paljon liikennettä kuin aikaisemmin tuolla 4 tiellä. Se onkin pääväylä Bangkokista etelään, kunnes haarautuu Chumphonin kohilla. Täällä rannikolla oli aika paljon tietöitä. Suurin riesa ei ole se sepelipinnoite ennen asfaltin laittoa, koska sellaista ei laiteta, vaan pohjalla oleva punainen savipohjainen maa-aines. Se kun kastellaan, niin siitä tulee ihan betonia ja se hyydyttää fillarin täysin kun se pääsee voimansiirtoon. Onneks se oli yhtä pätkää lukuunottamatta suht kuivaa. Sen ainoan paikan jouduin kiertämään toista reittiä, koska muuten olis joutunut heti aamusta pyöränputsaushommiin.
Sinällään ajamiseen ei muuta ihmeellistä liittynyt, safkatkin oli melko keskinkertaisia. Mielenkiintoisin juttu oli, kun jossain pikku kylässä ollessani kaffeella siihen pärähti nuorehko eurooppalainen nainen. Kävi ilmi, että hän on turkkilainen opettaja joka on asunut jo pidemmän aikaa Thaimaassa ja opettaa paikallisessa koulussa. Esitinkin heti oman arvauksen, miksi hän on tänne muuttanut ja sehän piti paikkansa. Oli osallistunut hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin. 3 vuotta kyynelkaasua oli tehnyt tehtävänsä ja jätti kotimaansa. Ei kuulema ollut ainoa, vaan noilla huudeilla oli pikkuinen turkkilainen kommuuni. Thaimaa maksaa opettamisesta tuhat taalaa palkkaa, antaa asunnon ja työsuhde skootterin. Ainakin ilo oli palannut tämän nuoren naisen kasvoille täällä ollessa. Kehui paikallisia oppilaita, hyvin kasvatettuja, jopa kiittivät kun saivat kotiläksyjä... Siinä kun istuttiin kaupan edessä jalkakäytävällä ja juteltiin, niin kävi kyllä selväksi, että hänet tunnetaan siinä kylässä. Toivottelin onnea uuteen kotimaahan. Hetkeä myöhemmin fillaria poljeskellessa vaan pohdiskelin, että on se suuri vääryys, että joutuu lähtemään synnyinmaastaan pakoon tuollaisen syyn vuoksi.
Huomenna jatkan rannikkoa pitkin kohti Surat Thanin kaupunkia. Huomiseksi lupailtu ajottain reipastakin sadetta. Ajatus on vaan ajaa suorinta reittiä kaupunkiin ja miettiä siellä uusia kujeita.
Tässä kuitenkin vielä aurinkoisia kuvia:
 |
| Chumphonin assa |
 |
| Asia Highway ja vasemmalla fillaristin keidaskyltti |
 |
| vasemmalla tuota punaista betonia |
 |
| tuossakin voisi asustaa |
 |
| lehmillä kiva laidun |
 |
| maisemat suht kohillaan |
 |
| viidakko syö tuon tien kohta |
 |
| hotellin ravintolaaluetta |
 |
| joulukukkia pimeyteen |
