Eilinen pätkä 123 km ja reitti https://connect.garmin.com/modern/activity/4374320836
Tänään Malakka 126 km yhteensä 2058 km ja reitti https://connect.garmin.com/modern/activity/4378307546
Eilisestä ei paljon kerrottavaa ole, muutama hyvä ruokapaikka ja siinä tärkeimmät. Jalat tuntui aika pehmeiltä, joten kahvia meni ja DJ Orionin juhlalähetys pauhasi puhelimesta täpöllä. Ajelin alkuun reilu 60 kilsaa Kehä III tasoista tietä siellä liikenteen seassa. Välillä siinä oli neljäkin kaistaa suuntaansa, joten paljon oli trafiikkia. Tilanne rauhottui vasta kun Kuala Lumpuriin menijät kääntyivät siihen suuntaan. Täällä ei tosiaan ole juuri vaihtoehtoisia reittejä, kun tieverkosto on aika suppea. Toki tuonne viidakkoon on melko haasteellista mitään teitä tehdä ja asutus on keskittynyt rannikolle. Eilen kun pääsin rantaviivaan ajamaan, niin se oli melkoista joutomaata. Monin paikoin lähes avoviemäriä molemmin puolin tietä. Ranta oli niin matala, että laskuveden aikaan vesi oli kilsan päässä rannasta ja pohja oli jotain mutavelliä. Sen varaan ei oikein turismia rakenneta.
Tänään tilanne oli ihan toisenlainen, heti Port Dicksonista lähtien koko matkan, rannikko oli elinvoimainen. Paljon isoja kyliä ja kaupunkeja, kiva fiilis ajella. Pikkuserkutkin kannusti tien varrella monin paikoin. Samaisessa Port Dicksonissa tapasin liikennevaloissa intialaisen reissupyöräilijän. Oikein hauska heppu, oli ollut vuoden Singaporessa duunissa ja oli lomallaan kiertelemässä Malesiaa.
Ajeltiin siinä joku tunnin verran samaa tahtia, mutta sit kaveri tais jäädä ottamaan valokuvia, enkä enään nähnyt häntä. Maisemat oli tosiaan kivat, ajoin pitkään rantaa myötäillen, oli hyvä reititys Malakkaan asti. Siinä vaan kävi niin, että se tie meni sotilastukikohdan läpi ja sotilaspoliisit viittoili mut heti pysähtymään kun pääsin portille. Eipä siinä asiasta neuvoteltu, ei muuta kuin takaisin ja kiertotietä hakemaan. Noh, pyöräilemään tänne on tultu, joten se meni ihan speksien mukaan. Iltapäivällä oli ihan kesäinen keli kuten eilenkin, joten kostoksi keräsin hieman janoa kun tänään otin palautusjuomaksi muutaman Guinessin. Palkitsin itseni muutenkin hieman paremmalla majoituksella. 32 neliön huone 13 kerroksessa. Allaskin oli oikein hyvä, hinta 30€ vrk. Tässä kaupungissa on majoituksien suhteen todella hyvä hinta/laatusuhde. Kaupunki vaikutti ensi näkemältä muutenkin oikein mukavalta. Yksisuuntaisia katuja oli kyllä kuin Turussa konsanaan, mutta fillarilla ei ole niin nuukaa, miten siellä ajaa. Fillarin sai säilytykseen respan takahuoneeseen. Respa frouva kyseli, että mistä oon tulossa, meinas heittää voltin kun kerroin Bangkokista ajelleeni. Eihän tämä ehkä ihan jokaiselta jantterilta luonnistu, mutta kysehän ei kuitenkaan ole pyöräilyä kummemmasta jutusta. Tosi sällit ajaa sit omassa kategoriassa Hanko - Nuorgam 61 tuntia
Pyöräily on kuitenkin todella hieno tapa tutustua paikkoihin. Veikka Gustafssonia lainatakseni, jokaiselle löytyy oma vuorensa. Pyöräilyssä se voi olla vkl reissu lähiseudulla ja siitä voi tarttua kipinä joka vie hieman pidemmälle. Sillä ei väliä, kuinka paljon kilsoja reissulla tulee, yksi kerrallaan ne jokatapauksessa ajetaan. Kun pääsee ajamaan siedettävissä olosuhteissa, polkemiseen ei kiinnitä mitään huomiota, vaan vaipuu omiin aatoksiin, tilaan, mihin on aika haasteelista päästä nykyisessä informaatioähky yhteiskunnassa. Siinä on mies ja pyörä, jalat tekee omaa duunia ja kun ympäristö on stabiili, ajatus juoksee omia ratojaan. Olen ajellut keskimäärin noin 6-8 tuntia päivässä. Siinä on ehtinyt muutama ajatus käydä mielessä, kun ei ole muita ärsykkeitä häiritsemässä.
Aasiassa pyöräkulttuuri on nousussa, toki se on sitä myös Suomessakin, vielä kun se näkyisi liikennekäyttäytymisessä se olisi hieno juttu. Monilla tapaamillani suomalaisilla on sellainen käsitys, että Aasiassa on hengenvaarallista pyöräillä. Itse kuitenkin ole vakaasti sitä mieltä, että pyöräily täällä jopa suurkaupungeissa on turvallisempaa kuin Suomessa. Tilastotieteilijöillä on tietty viimeinen sana tässä asiassa, mutta se on oma fiilis. Suurimman osan elämäni kilsoista olen kuitenkin ajanut Suomessa.
Viime vuosina on täällä ollut usein virne kasvoille, kun katselen turistibusseja. Itsekin niissä tuhansia kilsoja istuneena, se on edelleen hyvä vaihtoehto, jos fillarilla ajaminen ei just silloin maistu. Muuten istun mielummin Brooks B17 jakkaralla. Toivottavasti tämä ei mennyt paatoksen puolelle, tarkoitus on rohkaista ihmisiä kokeilemaan uusia juttuja. Tiedän, että siellä Turun suunnallakin yksi pariskunta kovasti pähkäilee tällaisia reissuja.
Nyt loppuu filosofointi tällä erää. Mä vietän vuoden vaihteen tässä kaupungissa ja mietiskelen mitä teen seuraavaksi. Parin päivän kuvasaldoa:
Tänään Malakka 126 km yhteensä 2058 km ja reitti https://connect.garmin.com/modern/activity/4378307546
Eilisestä ei paljon kerrottavaa ole, muutama hyvä ruokapaikka ja siinä tärkeimmät. Jalat tuntui aika pehmeiltä, joten kahvia meni ja DJ Orionin juhlalähetys pauhasi puhelimesta täpöllä. Ajelin alkuun reilu 60 kilsaa Kehä III tasoista tietä siellä liikenteen seassa. Välillä siinä oli neljäkin kaistaa suuntaansa, joten paljon oli trafiikkia. Tilanne rauhottui vasta kun Kuala Lumpuriin menijät kääntyivät siihen suuntaan. Täällä ei tosiaan ole juuri vaihtoehtoisia reittejä, kun tieverkosto on aika suppea. Toki tuonne viidakkoon on melko haasteellista mitään teitä tehdä ja asutus on keskittynyt rannikolle. Eilen kun pääsin rantaviivaan ajamaan, niin se oli melkoista joutomaata. Monin paikoin lähes avoviemäriä molemmin puolin tietä. Ranta oli niin matala, että laskuveden aikaan vesi oli kilsan päässä rannasta ja pohja oli jotain mutavelliä. Sen varaan ei oikein turismia rakenneta.
Tänään tilanne oli ihan toisenlainen, heti Port Dicksonista lähtien koko matkan, rannikko oli elinvoimainen. Paljon isoja kyliä ja kaupunkeja, kiva fiilis ajella. Pikkuserkutkin kannusti tien varrella monin paikoin. Samaisessa Port Dicksonissa tapasin liikennevaloissa intialaisen reissupyöräilijän. Oikein hauska heppu, oli ollut vuoden Singaporessa duunissa ja oli lomallaan kiertelemässä Malesiaa.
Ajeltiin siinä joku tunnin verran samaa tahtia, mutta sit kaveri tais jäädä ottamaan valokuvia, enkä enään nähnyt häntä. Maisemat oli tosiaan kivat, ajoin pitkään rantaa myötäillen, oli hyvä reititys Malakkaan asti. Siinä vaan kävi niin, että se tie meni sotilastukikohdan läpi ja sotilaspoliisit viittoili mut heti pysähtymään kun pääsin portille. Eipä siinä asiasta neuvoteltu, ei muuta kuin takaisin ja kiertotietä hakemaan. Noh, pyöräilemään tänne on tultu, joten se meni ihan speksien mukaan. Iltapäivällä oli ihan kesäinen keli kuten eilenkin, joten kostoksi keräsin hieman janoa kun tänään otin palautusjuomaksi muutaman Guinessin. Palkitsin itseni muutenkin hieman paremmalla majoituksella. 32 neliön huone 13 kerroksessa. Allaskin oli oikein hyvä, hinta 30€ vrk. Tässä kaupungissa on majoituksien suhteen todella hyvä hinta/laatusuhde. Kaupunki vaikutti ensi näkemältä muutenkin oikein mukavalta. Yksisuuntaisia katuja oli kyllä kuin Turussa konsanaan, mutta fillarilla ei ole niin nuukaa, miten siellä ajaa. Fillarin sai säilytykseen respan takahuoneeseen. Respa frouva kyseli, että mistä oon tulossa, meinas heittää voltin kun kerroin Bangkokista ajelleeni. Eihän tämä ehkä ihan jokaiselta jantterilta luonnistu, mutta kysehän ei kuitenkaan ole pyöräilyä kummemmasta jutusta. Tosi sällit ajaa sit omassa kategoriassa Hanko - Nuorgam 61 tuntia
Pyöräily on kuitenkin todella hieno tapa tutustua paikkoihin. Veikka Gustafssonia lainatakseni, jokaiselle löytyy oma vuorensa. Pyöräilyssä se voi olla vkl reissu lähiseudulla ja siitä voi tarttua kipinä joka vie hieman pidemmälle. Sillä ei väliä, kuinka paljon kilsoja reissulla tulee, yksi kerrallaan ne jokatapauksessa ajetaan. Kun pääsee ajamaan siedettävissä olosuhteissa, polkemiseen ei kiinnitä mitään huomiota, vaan vaipuu omiin aatoksiin, tilaan, mihin on aika haasteelista päästä nykyisessä informaatioähky yhteiskunnassa. Siinä on mies ja pyörä, jalat tekee omaa duunia ja kun ympäristö on stabiili, ajatus juoksee omia ratojaan. Olen ajellut keskimäärin noin 6-8 tuntia päivässä. Siinä on ehtinyt muutama ajatus käydä mielessä, kun ei ole muita ärsykkeitä häiritsemässä.
Aasiassa pyöräkulttuuri on nousussa, toki se on sitä myös Suomessakin, vielä kun se näkyisi liikennekäyttäytymisessä se olisi hieno juttu. Monilla tapaamillani suomalaisilla on sellainen käsitys, että Aasiassa on hengenvaarallista pyöräillä. Itse kuitenkin ole vakaasti sitä mieltä, että pyöräily täällä jopa suurkaupungeissa on turvallisempaa kuin Suomessa. Tilastotieteilijöillä on tietty viimeinen sana tässä asiassa, mutta se on oma fiilis. Suurimman osan elämäni kilsoista olen kuitenkin ajanut Suomessa.
Viime vuosina on täällä ollut usein virne kasvoille, kun katselen turistibusseja. Itsekin niissä tuhansia kilsoja istuneena, se on edelleen hyvä vaihtoehto, jos fillarilla ajaminen ei just silloin maistu. Muuten istun mielummin Brooks B17 jakkaralla. Toivottavasti tämä ei mennyt paatoksen puolelle, tarkoitus on rohkaista ihmisiä kokeilemaan uusia juttuja. Tiedän, että siellä Turun suunnallakin yksi pariskunta kovasti pähkäilee tällaisia reissuja.
Nyt loppuu filosofointi tällä erää. Mä vietän vuoden vaihteen tässä kaupungissa ja mietiskelen mitä teen seuraavaksi. Parin päivän kuvasaldoa:
 |
| tummia pilviä moskeijan yllä |
 |
| eilinen lunchi |
 |
| illan kruunasi banaani roti ja malesialainen kahvi |
 |
| pikkuserkut kannustaa ja sormi pois linssin edestä... |
 |
| kivan näköinen hinditemppeli |
 |
| Canyon palmun katveessa |
 |
| piitsillä ei ryysistä |
 |
| päivän hotelli |
 |
| 30 egen huone |
 |
| 13 kerroksen näkymä |
 |
| ja tietty mun varpaan altaalla |
 |
| palauttava tankkaus |
 |
| näillä mennään |
