1.5.2014 Työläisten juhlaa on vietetty täälläkin. Heti lohdutuksen sanana Suomen hieman nihkeään vappukeliin, myös täällä satoi hieman vettä tossa päivällä. Onneks kuitenkin sen verran lämmintä, että ei sentään räntää satanut..
Olen tehnyt muutamana päivänä suunnittelua, sekä tämän reissun, että myös jonkin verran loppuvuoden systeemeitä. Tämän reissun osalta; rannikon kylät ja kaupungit on bookattu täyteen seuraavaan maananitaihin asti. Tännekin pärähti tuhansia vietnamilaisia, toi piitsi on täynnä perheitä ja ryhmiä, jotka on siellä picknicillä.
Illalla tämä kaupunki on yhtä hiljainen kuin muutama päivä sitten, noi vähät venäläiset ei saa bileitä aikaan.
Mut joo, jatkaminen lauantaina rannikkoa pitkin ei tule kyseeseen, koska sieltä ei löydy majoitusta ennen maanantaita. Tein sellaisen pläänin, että ajelen lauantaina aamusella bussiasemalle ja yritän saada fillarin bussiin ja sit Da Latin suuntaan tuonne vuorille. Sinne on käytännössä mahdotonta ajaa fillarilla kun matka on 140 km ja vertikaalia nousua 2 km. Sit siinä ei pysty yöpymään matkalla, joten tällainen ratkaisu. Katsotaan kuinka se toimii, lähinnä saanko fillarin tungettua johonkin vehkeeseen.Jostain syystä kaikki vietnamilaiset näköjään haluaa rannikolle lomalla, ei tuonne viileämpään Da Latiin. Sehän on 1,5 km merenpinnan yläpuolella. Pitää sit siellä selvitellä,mikä reitti kaupungista ulospäin on fillarilla ajettavissa. Tiet tuolla vuoristossa on äärimmäisen huonossa kunnossa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon tuo kaupunki on 20 vuodessa muuttunut. Vieläkö löytyy pieni terassi, missä tarjoiltiin lämmintä olutta kärpästen seurassa...
Tietty nyt siellä pääsee myös viinin maisteluun.
Eilen illalla innostuin katseleen netistä videonpätkiä Nepalista. Piti jo hahmotella syksyn reissua vuorille ja fiilistellä vanhoilla muistoilla Aamulla jatkoin nettisurffailua saman asian tiimoilta. Sit lähdin piitsille ja pysähdyin syömään matkalla katukeittiön lasten pöytään, kun kaveri grillaili mahtavan tuoksuista safkaa kadulla. Safka oli todella hyvää. Olin ihan muissa maailmoissa, kun söin ja katselin ihmisiä ympärilläni. Yhtä-äkkiä tuli ajatus, että missä maassa mä oikein olen. No ei siinä kovin pitkään tarvinut muistilokeroita kaivaa, mutta ikinä ei ole tapahtunut vastaavaa, että pystyy irtautumaan todellisuudesta ja siitä hetkestä noin täysin. Voihan kaiken tietysti selittää ikääntyminenkin, kai se aivotoimintahan pätkii vanhemmiten... Mielenkiintoinen fiilis kuitenkin.
Tästä kaupungista en ole löytänyt vielä mitään kuvattavaa. Luulisin, että jokainen tämän blogin lukija on käynyt vastaavanlaisessa rantakohteessa jossain päin maailmaa. Huomenna julkaisen ajatuksiani paikallisesta liikenteestä. Pitkälti yli sadan tunnin satulassa istumisen jälkeen voin esittää jonkinlaista asiantuntijaa, mutta se huomenna. Lupsakkaa wapun jatketta sinne missä sitä ikinä vietättekin. kippis - kesis
