lauantai 12. huhtikuuta 2014

Bia Hoi Ha Tinh

12.4.2014 päivän kilsat 48 km kilsat yhteensä 601 km

Kylläpä hikoilutti viime yönäkin todella paljon, tietty välillä myös paleli, joten kai se sit meni aika fifty/sixty loppupeleissä. Aamulla kuitenkin ajattelin ajella lähimpään kapunkiin Ha Tinhiin. Ajo meni ihan kohtuullisesti riisipeltojen läpi. Todella kivaa maisemaa, leppoisa maalaismeininki. Tosin eipä siinä sit ollut kahviloita tai ruokapaikkojakaan matkan varrella, joten ajelin ilamn kummempia taukoja perille. Sattumalta reitti meni Dong Loc risteyksen, yhden ”Amerikan sodan” tapahtupapaikan kautta. Se oli pohjoisen joukoille merkittävä kuljetusreitti, joten jenkit pommitti sitä aluetta ihan tuskassa. Pohjoisen joukot antoi 10 naiselle iältään 17-20 vuotiaita, tehtäväksi kunnoostaa tie pommituksien jälkeen. Urhoollisesti aikansa tietä kunnostettuaan, tarina päättyi niin huonosti, että kaikki tytöt kuolivat yhden pommituksen aikana.
 http://en.wikipedia.org/wiki/%C4%90%E1%BB%93ng_L%E1%BB%99c_Junction
Nykyään paikalla on massiivinen muistomerkki ja paljon muutakin reksiviittaa.
Dong Loc risteys ja takana näkyy muistomerkkejä


Loppupäivän olen koittanut tankata nestettä ihan tuskassa, koska osittan huono olo varmaan johtuu nestehukastakin. Tänään oli ihan sikakuuma täällä kaupungissa. Kävin pyörähtämässä kylillä eka kerran yhden aikaan. Kadut oli ihan tyhjillään, söin kanakeitot yhdessä mestassa, niin omistaja vaan puhisi, että on kuuma. Iltapäivällä lähdin katsastaan Bia Hoi tarjonnan. Niitä mestoja olikin ihan reilusti ja porukkaa oli viiden aikaan ihan mukavasti liikkeellä. Eka mestassa kävi tietty niin, että se kaikkein kännisin jätkä halus tulla jutteleen mun kanssa, mutta ei se pystynyt mulle opettaan vietnamia, joten vaihdoin paikkaa. Seuraavassa paikassa kun tilasin Bia Hoin, joka siis on tuoppiolutta, sieltä tulikin reilu 2 litran kannullinen sitä bissee. No siinä sit hörpin sitä pikkuhiljaa. Tarjoilia tuli esitteleen ruokalistaa, olin ihan varma, että vaikka vetäis ihan sokkona, niin ei voi toisenakin iltana tulla kanan varpaita lautaselle. Kyselin siltä, et mikä on hyvää ja hän sit suositteli jotain, mistä ei pystynyt tietenkään sanomaan yhtään mitä se on. Aikani kun odottelin, niin tällä kertaa sain pikku possun jalkoja, jotka oli pätkitty palasiksi ja sit paistettu rasvassa. Jotain siitä yritin järsiä, mutta eihän siinä ollut mitään syötävää. Kuitenkin se safka maksoi puolet siitä mitä mun hotellihuone maksaa.. Bia Hoi oli kyllä hinta/laatu suhteessa täysin lyömätön, se kannullinen maksoi noin 70 senttiä.