Quang Ngai - Quy Nhom

25.04.2014 päivän kilsat 170 km kilsat yhteensä 1444 km.

Päivän reitti: http://connect.garmin.com/activity/487106907

Kirjoittelen tätä päivällä 26.04.2014 hotlan sängyllä pötkötellen. Jos olisin eilen aamulla tiennyt mitä päivä tuo tullessaan, olisin ehkä jäänyt vällyjen alle pöjöttään, sen sijaan, että olin jo aamulla kuuden jälkeen fillarin satulassa. Onneksi en kuitenkaan tiennyt, koska jos pelais aina varman päälle ja hakis varmoja ratkaisuja, niin monta asiaa jäis kokematta. Jostain syystä en kuitenkaan eilen illalla ajatellut samalla tavalla, istuessani edelleen satulassa 12 tunnin ajamisen jälkeen. Aurinko laski ja olin jossain huisin skutsissa.
Noh, asioilla on tapana järjestyä, ja koska luette nyt tätä tarinaa, niin tiedätte, että en enään ole siellä skutsissa.
Tein edellisenä iltana hienot reittisuunnitelmat, alkuun valtatie 1 ja sit rannikolle pikkuteille ihan rantaviivaa hipoen. Ei siellä kartan mukaan näyttänyt olevan mitään kaupunkeja, mutta kyllä täällä ruokaa on saanut ja hotelleja on löytynyt kaikkialta. Sain ladattua reitin Garminin navigaattoriin. Navissa ei toki ole mitään karttapohjaa, vaan siihen ilmestyy vaan reitti, mikä näkyy viivana. Sit siinä on nuoli, joka näyttää oman sijainnin. Jos ohjelma millä suunnittelen reitin on tarkka, niin ilman sitä karttaakin voi ajaa. Olen kuitenkin tormännyt useampaan otteeseen siihen, että teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Navi moittii, että on ullkona reitiltä, vaikka tieltä ei ole voinut kääntyä mihinkään. Eli suunnitteluohjelmalla on tiet olleet eri paikassa kuin ne oikeasti on. Eilen kuitenkin se puoli toimi ihan näppärästi. Muutaman kerran joutui kyseleen neuvoja kylän miehiltä, mutta ei mitään isompia ongelmia. Aamun eka pätkä oli kivaa ajettavaa 1 tiellä. Tuolla ei vielä oltu aloitettu levennystöitä, joten koko tie oli käytössä. Ihan hyvät pientareetkin. Vielä kun aamulla oli mukavan viileää, +25 astetta eikä tuulta ollenkaan, niin matka taittui kivasti. Näin 3 kiinalaista jantteriakin, jotka oli ajamassa fillareilla Saigoniin.

Kiinalaiset fillaristit

Värjättyjä olkia kuivumassa tien poskessa

Oljista sit tehtiin mattoja

Siinä vaiheessa kun käännyin rannikon pikkutielle, miten hetken, että pitäiskö kuitenkin jatkaa tätä valtatietä, kun ajaminen oli helppoa ja vauhti hyvä. No en tietenkään jatkanut, vaan kohti tuntematonta..

Rannikon pikkutiet oli todella vaihtelevaa ajettavaa. Tosin monin paikoin todella huonossa kunnossa. Hyvä kun 15 km/h pystyi ajeleen. Sit jossain vaiheessa nousi todella kova tuuli, tietty vastatuuli. Sen kun puhalsi mereltä täysillä, niin sit ei päässytkään enään kuin reilu 10 kilsaa tunnissa. Jossain vaiheessa iltapäivällä valkeni, että koko rannikko tuolla alueella oli pyhitetty katkarapujen kasvatukselle. Koko rantaviiva oli täynnä kasvatusaltaita. Silloin tajusin myös sen, että hyvin todennäköistä, että mitään majoitusta ei löydy siltä alueellta ja pitää henkisesti asennoitua pitkään päivään.

10% nousu, 150 m vertikaalia ja reilut 40 lämmintä - ei naurattanut.

Ei ollut ihan moottoritietä

Tiesin, että Quy Nhom on seuraava isompi kaupunki ja sinne on matkaa todella reilusti. Fillari kyllä kulki kaikesta huolimatta ihan kohtuullisesti, mutta tiesin, että päivänvalo loppuu kesken. Mietiskelin ajaessani erilaisia vaihtoehtoja, bussi oli yks, mutta päätin ajella auringonlaskuun ja sit katsotaan mitä tehdään. Majottuminen paikalliseen perheeseen ei olis varmaan onnistunut. Tuolla alueella kukaan ei ymmärtänyt sanaakaan englantia.  Hieman ennen auringonlaskua näin kyltin, Quy Nhomiin 21 km. Olin Suomessa jo päättänyt, että en aja pimeällä, koska siinä ei ole mitään järkeä. Noh, toisaalta voiko koko reissua järkisyillä perustella, joten kohta olin ajamassa pimeällä. Sit kun se pimeä tuli, niin fillari parkkiin yhden talon pihaan. Siinä etsiskelin fillarin valoja laukuista. Totesin,että etujalo oli kosteassa kelissa hapettunut eikä toiminut. Ei sillä olis kyllä voinut ajaa muutenkaan, joska se on huomiovalo lähinnä tunneleita ajatellen. Talon isäntä tuli jeesaamaan ja lupas soittaa taksin kun pyysin. No sieltä tuli joku Corolla, eihän siihen saa fillaria mitenkään mahtumaan. Siinä aikamme ihmeteltiin, kunnes yks äijä totesin, että hän voi viedä mut kaupunkiin 10 dollarilla pihassa olevalla bussilla. siinä tosiaan oli parhaat päivänsä nähnyt paikallisbussi. Kuski asui myös samassa talossa. Ei se porukka ihan selvin päin ollut, mutta ei se kuski erityisen känniseltäkään vaikuttanut, joten fillari ja laukut bussiin ja menoksi. Yks eniten päissään ollut äijä lähti vielä mukaan.Eipä siinä kyllä kovin paljon muita vaihtoehtojakaan enään ollut. Se talo oli todellakin kaukana kaikesta.
Kaveri päästeli reipasta vauhtia, tietä missä oli päällystettä just yhden auton leveydeltä. Toisaalta hän ajoi juuri niinkuin bussikuskien kuuluukin ilmeisesti ajaa Vietnamissa. Oli hyvä fiilis, kun itse istui kyydissä, eikä ollut väistelemässä muita fillarin selässä. Se oli kyllä elämäni paras bussimatka. Kuski pudotti mut keskustan rlähelle ja näytti suuntaa mihin jatkan fillarilla. Sinne ydinkeskustaan ei edes saanut ajaa raskailla ajoneuvoilla. Heitin vielä sälleille hieman tippiä, kun kummallakin tuntui olevan kova jano ja perjantai ilta kuitenkin..
Sellainen pitkä tarina, olkoon opetuksena, että asioilla on tapana järjestyä..
Mukavaa viikonloppua kaikille. 

Katkarapujen uima-altaita rannikolla

Chilien kuivattelua keskellä risteystä

Elämäni paras bussimatka