maanantai 14. huhtikuuta 2014

Ky Anh – Dong Hoi


14.4.2014 päivän kilsat: 93 kmt yhteensä: 755 km


Niinhän siinä toisinaan käy, kun ei nuku yksinään, niin unet jää vähiin. Nyt tämän saivat aikaan kymmenet moskiitot, jotka ryhtyivät hyökkäykseen heti kun kämpästä sammutti valot.
Muutaman tunnin siinä pyöriskelin ja yritin nukkua, mutta huonolla menestyksellä.
Puoli kuuden aikaan ylös ja tokkurassa suoritettujen lähtövalmistelujen jälkeen puolis seiska fillari oli liikkeellä. Aika helposti toi päivän setti oikeastaan meni. 10.30 aikaan Garmin näytti jo reilua 36 astetta lämmintä, joten kesä ilmeisesti tulossa tännekin. Mielenkiintoista nähdä, millaisia lukemia
tuolla Saigonin lähistöllä saa mittailla. Päivän kuumimmat hetket huilasin ja sit tein pikku kaupunki kierroksen kävellen. Tässä kaupungissa on ihan mukavia piirteitä. Tietty meri on vieressä ja tohon mereen laskee lähes kilsan levyinen joki, joka jakaa kaupungin. Paljon kalastaja aluksia, niitä jopa valmistettiin tuossa joen varrella. Kävin siellä ihmettelemässä meininkiä. Hyvin perinteisiä aluksia, jotka tietty on tehty puusta. Tuota aluksen perus mallia ei varmaan ole muutettu sataan vuoteen.

 
Laivoja tehtiin viereisellä piitsillä. 4 oli parhaillaan rakenteilla.
 Piitsilläkin kävin ihmettelemässä. Hiekka oli itseasiassa sitä kunnollista hienoa hiekkaa, joka narisee varpaiden alla kun siinä kävelee. Sellaista mitä Thaimaasta löytyi joskus aikoinaan. Rantaviivaa oli jokunen kymmenen kilsaa näköpiirissä ja olihan siellä muutama vietnamilainen patsastelemassa. Sen verran huljuttelin varpaita, että vielä pitää jonkin aikaa ajella etelään, että vesikin lämpenee. Ilman puolesta kyllä tarkenee hyvin.

Aurinkokin meni sopivasti pilveen ettei häikäse liikaa

Hotla on ihan jees, ihan kiva, kun omistajat puhuu enkkua. Tätä ei oo tapahtunut ihan lähiaikoina. Tässä on aika paljon muitakin länkkäreitä majottuneena. Tonne Hueen kun pääsee, niin siellä on jo tietty länkkäreitä vaikka kuinka paljon. Tänään näin ekan ruokalista enkuks, kun söin tän hotellin keittiön listalta.
Eipä täältä kummempaa, siis aivan normipäivä.. Aamulla taas satulaan ja eteenpäin.
Ai niin, kävin pankissa vaihtamassa rahaa tänään. Eka pankissa se jäi yritykseksi, siellä kerrottiin, että noteeraavat ainoastaan kunnon valuuttaa, eli taaloja. Noh, ei kun vähäisten seteleiden kanssa seuraavaan paikkaan. Niille kävi eurot, kun vaihtoi satkun. Täällähän tuo valuutan arvon hahmottaminen vie hetken. Suurin seteli on puoli miljoonaa Dongia, joka on noin 17 euroa.
Paikallisten tulotaso ei ole kovin kummonen, olisko bruttokansantuote ollut joku 3500 egee. Varsinkin näillä seuduilla ja noi, mitä oon ajellut viimeiset päivät, nää on koko maan köyhintä. Täällä rannikolla on vauraampaa. Noh, samalla kun mä tungin niitä vaihtamiani Dongeja pieneen minigrip pussiin, niin viereiselle jakkaralle tunki istumaan nuori nainen. Hän oli tulossa asioimaan samalle virkailijalle. Hänellä oli sellainen hyvänkokoinen muovikassi, jonka hän kumos tiskille ja se oli täynnä niitä puolen miljoonan seteleitä niputettuina tiiliskiveä isommiks nipuiksi narulla ja niitä oli paljon. Eli kyllä täälläkin joillain menee ihan hyvin, mutta ei olla siitä kateellisia vaan onnellisia.
Olkoon tiistai toivoa täynnä.
kesis